Malmin lentoaseman ystävät ry:n kirje Helsingin kaupunginhallitukselle
9.1.2005
Helsingin kaupunginhallitus käsittelee Malmin lentoaseman häätämistä kokouksessaan 10.1. Jotta kaupunginhallituksen jäsenillä olisi tosiasiat tiedossaan mahdollisimman perusteellisesti asiasta äänestettäessä, Malmin lentoaseman ystävät ry on 9.1.2005 lähettänyt sähköpostitse seuraavan kirjeen Helsingin kaupunginhallituksen jäsenille ja varajäsenille.
Päivitys 11.1.05: Kaupunginhallitus jätti kokouksessaan 10.1. asian pöydälle.
Päivitys 17.1.05: Kaupunginhallitus hyväksyi kokouksessaan 17.1. esityksen, että valtiolle kerrotaan edellytysten olevan olemassa Malmin lentoaseman maanluovutussopimusten purkamiselle, ja että kaupunki pyytää valtiota luovuttamaan kentän maa-alueen vuoden 2010 lopussa.
Viite: Kaupunginhallituksen kokous 10.1.2005, esityslistan sivu 31: Malmin lentokenttäaluetta koskevien käyttöoikeussopimusten purkaminen
Arvoisa kaupunginhallituksen jäsen tai varajäsen,
Kaupunginhallituksen kokouksessa 10.1.2005 käsiteltävä Malmin lentokenttäaluetta koskevien sopimusten yksipuolinen purkaminen Helsingin kiinteistölautakunnan esittämien perustelujen pohjalta (8.12.2004) olisi hätiköityä ja heikentäisi hyvin todennäköisesti Helsingin kaupungin päätöksenteon arvovaltaa. Malmin lentoaseman ystävät ry on alla kommentoinut kiinteistölautakunnan perusteluja kohta kohdalta ja toivoo, että perehdytte kommentteihin huolella ennen kuin otatte luottamustoimessanne kantaa asiaan.
Kiinteistölautakunta toteaa (8.12.2004) mm. seuraavaa:
"Jäljempänä esitetään, että kaupunki sanoisi irti Malmin lentokenttäalueen sopimuksen päättymään 31.12.2010. Perusteena on pidetty kentän käyttötarkoituksen olennaista muuttumista alkuperäisen sopimuksen mukaisesta käytöstä. Siviili-ilmailuliikenne on siirtynyt Helsinki-Vantaan kentälle vuodesta 1952 alkaen. Alueen kaavalliset edellytykset asuntotuotantoon ovat selkiintyneet ja alueen käyttömahdollisuus on oleellisesti lisääntynyt. Irtisanomisen tarkoituksena on asettaa hankkeelle aikataulu. Se ryhdistäisi toimintaa niin, että alue olisi käytettävissä kaavallisten edellytysten valmistuttua. Toisaalta myös ns. Siimeksen sopimuksen mukaiset valtion asettamat ehdot kenttäalueen maanvuokraoikeudesta luopumisesta ovat täyttyneet, täytettävissä tai sovittavissa."
KOMMENTTI: Malmin lentoasema on ilman mitään tulkinnanvaraa siviili-ilmaliikenteen palveluksessa. Kiinteistölautakunnan esityksen logiikalla henkilöautoliikenne ei ole maantieliikennettä eikä veneily vesiliikennettä. Maan toiseksi vilkkaimpana lentokenttänä Malmi hoitaa kokonaisuudessaan pääkaupunkiseudun kevyen kaluston siviili-ilmaliikenteen ja pitää siten yllä Helsinki-Vantaan lentoaseman sujuvan toiminnan edellytyksiä. Malmia käyttävät tukikohtanaan myös aikataulullista kaupallista reittiliikennettä lentävä Copterline sekä useat tilaus- ja taksilentoyritykset. Ilmailulaissa annettu yksiselitteinen ilmaliikenteen määritelmä on esitetty liitteenä olevassa muistiossa "Ilmaliikenteen määritelmä". Suomi ei koskaan ole ollut mukana missään sellaisessa kansainvälisessä sopimuksessa, jossa siviili-ilmaliikenne olisi rajautunut vain reittiliikenteeseen. Kiinteistölautakunnan tulkinta ei siten ole kestävällä pohjalla.
"Kvsto on hyväksynyt alueen yleiskaavan (yleiskaava 2002) oikeusvaikutteisena. Yleiskaavassa lentokentän alue on esitetty pääasiassa asuntoalueeksi. Yleiskaavasta on valitettu mm. Malmin lentokentän osalta. Khs päätti 3.5.2004, että yleiskaava tulee voimaan lukuun ottamatta alueita, joista on valitettu. Voimaantulopäätöksestä on myös valitettu. Valitus voimaantulopäätöksestä käsiteltäneen ensin ja sitten mm. Malmin lentokenttää koskeva valitus. Malmin lentokentän aluetta koskeva osayleiskaavatyö on vireillä. Tarkoitus on, että luonnos osayleiskaavaksi olisi valmiina syksyllä 2005. Alueen asemakaavoitusta jatketaan osayleiskaavatyön rinnalla ja jälkeen."
KOMMENTTI: Niin kauan kuin Yleiskaava 2002:een kohdistuvia Malmin lentoasemaa koskevia valitusasioita on vireillä hallinto-oikeudessa, on syytä välttää tekemästä kiireellä yksipuolisia häätöpäätöksiä.
(Päivitys 8.11.2006: Korkein hallinto-oikeus kumosi Yleiskaava 2002:n Malmin lentoaseman osalta.)
"Valtio asetti ns. Siimeksen sopimuksessa ehtoja kentästä luopumiselle. Sopimuksessa sanotaan seuraavaa: Valtio on valmis luopumaan Malmin lentokenttäalueen vuoteen 2034 ulottuvasta maanvuokraoikeudestaan 1.1.2006 alkaen. Edellytyksenä on, että Helsingin kaupunki kaavoittaa vapautuvat alueet pääosin asuntokäyttöön ja että valtio ja Helsingin kaupunki sopivat korvauksesta, jonka Helsingin kaupunki suorittaa vuokraoikeudesta luopumisesta, sekä laaditaan toteuttamiskelpoinen suunnitelma Malmin kenttää korvaavista järjestelyistä mukaan lukien rajavartiolaitoksen helikopteritukikohta. Liikenneministeriö asettaa suunnitelman laatimista varten työryhmän, jonka tulee tehdä ehdotuksensa 31.12.2000 mennessä.
Kiinteistölautakunta toteaa em. ehtojen osalta seuraavaa:
1 Alueen kaavoittaminen asuinkäyttöön: Ehto on täyttynyt kaupungin päätöksen osalta.
2 Sopiminen vuokraoikeudesta luopumisen korvaamisesta: Ehto on sovittavissa valtion kanssa. Yksi ratkaisu voisi olla, että kaupunki hakee maankäyttö- ja rakennuslain 99 §:n (lunastusoikeus yleiskaavan perusteella) tai lunastuslain 4 §:n (yleiseen tarpeeseen) mukaista lunastustoimitusta ja lunastustoimikunta määrää korvaukset valtiolle ja vuokramiehille.
3 Suunnitelma Malmin kenttää korvaavista toteuttamiskelpoisista järjestelyistä: Sovittavana on, mikä on toteuttamiskelpoinen suunnitelma ja kenen kannalta katsottuna. Ns. Siimeksen sopimus ei edellytä uuden lentokentän tekemistä."
KOMMENTTI: On täysin uusi ja yllättävä tulkinta, että toteuttamiskelpoinen korvaava järjestely ja korvaukset valtiolle olisivat pelkkä sanojen merkitysten tulkintakysymys. Valtiolla lienee tällaiseen tulkintaan painava sanansa sanottavana. "Malmin kenttää korvaavat toteuttamiskelpoiset järjestelyt" ovat tähän asti yksiselitteisesti tarkoittaneet sitä, että pääkaupunkiseudulla on kiistattomia yleisilmailutarpeita jotka täytyy täyttää asianmukaisella, elinkelpoisella tavalla.
"Nykyinen maanvuokralaki on tullut voimaan vuonna 1966. Ennen maanvuokralain voimaantuloa tehtyihin vuokrasopimuksiin sovelletaan vuonna 1902 annettua lakia maanvuokrasta maalla. Valtion kanssa tehtyjä Malmin lentokenttää koskevia sopimuksia ei ole jatkettu, joten mikäli valtion kanssa tehty sopimus katsottaisiin maanvuokrasopimukseksi, tulisi sovellettavaksi vuoden 1902 laki. Laki asettaa sopimuksen määräajaksi enintään viisikymmentä vuotta tai elinajan sekä edellyttää määrätyn vuotuisen vuokran. Valtion kanssa on tehty sopimus 99 vuodeksi eikä vuokraa ole määrätty. Vuoden 1902 lain määräajan muotomääräyksen mukaan laki ei koske valtion ja kaupungin välisiä Malmin lentokenttää koskevia käyttöoikeuden luovutussopimuksia."
KOMMENTTI: Vuoden 1935 sopimus ei ole maanvuokrasopimus, vaan maa-alueen luovutussopimus, jonka 1 §:ssä erityisesti todetaan luovutuksen tapahtuvan korvauksetta. Siksi siihen eivät sovellu vuoden 1902 maanvuokralain aikarajoitukset eivätkä vuotuiset minimivuokravaatimukset.
"Vuoden 1935 sopimuksessa määritellään se käyttötarkoitus, mihin lentokentän aluetta saa käyttää. Alueen käyttö määritellään sopimuksen 1 §:ssä seuraavasti: '...käytettäväksi ilmaliikenteeseen, ensisijassa posti- ja siviili-ilmaliikenteeseen, niin pitkäksi aikaa kuin valtio katsoo sen tarpeelliseksi ja sitä käytetään sanottuun tarkoitukseen, ei kuitenkaan pitemmäksi aikaa kuin 99 vuodeksi; jos aluetta tai huomattavaa osaa siitä ei 5 vuoden aikana ole käytetty eikä vastaisuudessakaan todennäköisesti käytetä edellämainittuun tarkoitukseen, on sanottu alue tai sen osa korvauksetta luovutettava takaisin kaupungin haltuun'."
KOMMENTTI: väite, että Malmin lentoasemalla ei ole siviili-ilmaliikennettä, on täysin kestämätön (ks. liite "Ilmaliikenteen määritelmä"). Asian laita on myös helposti tarkistettavissa Ilmailulaitoksen vuosikertomuksista.
"Kaupungin ja valtion sopimus syntyi vuonna 1935 olosuhteissa, joissa ensimmäinen maalentokenttä tuli tarpeelliseksi ilmaliikenteeseen, ensisijassa posti- ja siviili-ilmaliikenteeseen. Lausumalla on ilmeisesti haluttu korostaa, ettei kenttä ole sotilasilmailukenttä. Siviili-ilmailussa kyse lähinnä oli AERO:n, Karhumäen ja ulkomaalaisten lentoyhtiöiden siviililentotoiminnasta. Nykyisten lentokerhojen kaltaista toimintaa ei tiettävästi tuolloin liiemmin ollut. Tämän päivän olosuhteet ovat täysin muuttuneet vuodesta 1935. Sopimuksen tarkoittama ensisijainen siviili-ilmaliikenne on siirtynyt vuosina 1952-1953 Helsinki-Vantaan lentokentälle. Malmin kentälle on jäänyt pääasiassa rajavartioston helikopteritoiminta ja erilaista lentoharrastukseen liittyvää yleisilmailutoimintaa."
KOMMENTTI: Malmin kentällä pitää tukikohtaansa kaupallista reittiliikennettä lentävä Copterline ja useita kaupallisia taksi- ja tilauslentoyhtiöitä. Näiden toiminta vastaa täydellisesti myös 1930-luvun lentotoiminnan kaupallisia osa-alueita. Kerhoista esim. Polyteknikkojen ilmailukerho PIK on perustettu vuonna 1931 ja on harjoittanut Malmin kentällä siviili-ilmaliikennettä kentän valmistumisesta asti. Ensimmäiset Malmin kentän lähestymiskartatkin julkaisi ilmailukerho "Suomen Ilmailuklubi - Aéro-Club de Finlande". Kiinteistölautakunnan perusteluista puuttuu täysin siviili-ilmaliikenteen osana koulutustoiminta, jonka saralla Malmin kenttä on Suomen ylivoimaisesti tärkein ja tuotteliain keskus. Muistutettakoon, että Malmilla koulutetaan nykyisin noin 2/3 maamme ammattilentäjistä ja puolet kaikista lentäjistä. Maa-alueen luovutussopimuksen purkuperusteena käyttötarkoituksen muuttuminen on siten vailla pohjaa.
"Kiinteistölautakunnan mielestä Malmin lentokenttää ei enää käytetä sopimuksen mukaisesti, joten sopimuksen irtisanomiselle on perusteet. Lautakunnan mielestä Malmin lentokentän kaupungin ja valtion väliset sopimukset tulisi sanoa irti."
KOMMENTTI: Helsinki ei ole yli 50 vuoden aikana vedonnut lentoaseman käyttötarkoituksen muuttumiseen sopimusten purkuperusteena, ja on siten käytännössä hyväksynyt kentän toiminnan. Yllä esitettyjen kommenttien valossa Helsingin kaupungin arvovallan sitominen kiinteistölautakunnan esittämin perustein kiireellä tehtäviin yksipuolisiin Malmin lentoaseman häätöpäätöksiin olisi erittäin arveluttavaa.
"Yleiskaavan hyväksyessään valtuusto myös hyväksyi toivomusponnen (äänin 63-15), jossa Khta kehotettiin pikaisesti käynnistämään neuvottelut valtion kanssa Malmin lentokenttäalueen saamiseksi kaupungin omaan käyttöön mahdollisimman pian."
KOMMENTTI: Suomen Gallupin lokakuussa 2004 tekemän ammattimaisen ja puolueettoman mielipidetiedustelun mukaan (3% virhemarginaalilla) 58% helsinkiläisistä haluaa säilyttää Malmin lentoaseman ilmailukäytössä. Niistä kansalaisista, joilla oli asiasta mielipide suuntaan tai toiseen, kolme neljästä halusi lentokentän säilyvän. Tämä tarkoittaa yli 320.000 helsinkiläistä ja on Malmin kentän kysymyksessä täysin vastaansanomaton kansan tahdonilmaus, jonka ohittaminen demokraattisessa päätöksenteossa olisi käsittämätöntä. Vain 22% helsinkiläisistä on lentokentän asuinrakentamisen kannalla.
(Päivitys 9.1.2006: Joulukuussa 2005 tehty laajempi ammattimainen gallup ulotti tiedustelun koko pääkaupunkiseudulle. Tulokset olivat yhtä selkeät kuin aiemmassakin gallupissa.)
"Liikenne- ja viestintäministeriön selvittämät vaihtoehtoiset lentokentän sijaintipaikat mm. Mäntsälässä, Lopella ja Riihimäellä eivät ole johtaneet aluevaraukseen maakuntakaavoissa. Ainoaksi varteen otettavaksi korvaavaksi lentokenttätoimintojen sijaintipaikaksi näyttäisikin jäävän Varsinais-Suomen Kiikalan kunnassa sijaitseva, olemassa oleva lentokenttä laajentumismahdollisuuksineen."
KOMMENTTI: Liikenne- ja viestintäministeriön asettama ns. Piiraisen työryhmä on jo vuonna 2000 todennut mietinnössään Kiikalan olevan liian huonosti saavutettavissa ollakseen varteenotettava Malmin toimintojen korvaaja. Kenttä sijaitsee Varsinais-Suomessa lähempänä Turkua kuin Helsinkiä, eikä täytä ainuttakaan Piiraisen työryhmän mietinnössä Malmin korvaavalle kentälle asetettua vaatimusta.
"Helsingin kaupunki on käytännössä lähtenyt siitä ettei kenttä siirry kokonaisuutena vaan, että kentän toiminnot hajautetaan. Uudenmaan maakuntakaavaehdotukseen liittyvässä selostuksessa todetaan s. 122-124 mm., että liikenne- ja viestintäministeriön raportissa Helsingin seudun yhteistoiminta-asiakirjassa keväältä 2003 todetaan, että 'on kuitenkin on käynyt ilmeiseksi, että kokonaan uuden kentän rakentaminen on epärealistista. Rakennuskustannukset ovat korkeat ja rahoituksen järjestyminen on vaikeaa.' Lisäksi selostuksessa mainitaan, että 'ympäristöministeriö esitti marraskuussa 2002, että LVM selvittäisi vaihtoehdot Malmin lentokentän toimintojen sijoittamiseksi uuden kentän rakentamisen sijasta olemassa oleville kentille'."
KOMMENTTI: Olemassaolevia kenttiä ovat Kiikalan ohella Räyskälä, Nummela ja Hyvinkää. Niistä Nummela ja Hyvinkää ovat jo nyt vastatuulessa paikallisten taajamien läheisyyden vuoksi, ja Räyskälä on yhtä kaukana Helsingistä kuin Kiikala. Myös vilkas purjelentotoiminta on este laajamittaisen moottorilentotoiminnan harjoittamiselle. Millään mainituista pienkentistä ei ole Malmin kaltaisen toiminnan edellyttämiä laitteita ja lennonjohtoa, joka on merkittävä vuotuinen menoerä ja jota liikelaitostettu Ilmailulaitos ei suostu kustantamaan muualla kuin Malmilla. Malmilla toimivat lentokoulut ovat yksiselitteisesti todenneet toimintaedellytysten puuttuvan pienkentillä kaukana kaupungista. Toimintojen hajautus on siksi kuolleena syntynyt ajatus.
"Yhteenvetona voidaan todeta, että kaupungin näkemyksen mukaan Kiikalan lentokenttävaraus ja maakuntakaavassa hyväksytty toimintojen hajautusmalli yhdessä täyttävät myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vaatimukset. Käytännön toimenpiteistä ja aikataulusta sovitaan erikseen valtion, kaupungin, Kiikalan kunnan ja mahdollisten muiden osapuolten kesken."
KOMMENTTI: Toisin kuin Ilmailulaitoksen ja Liikenneministeriön asiantuntijalausunnot, Helsingin kaupungin näkemys ei perustu ilmailualan asiantuntemukseen vaan kiinteistö- ja kaupunkisuunnittelualojen intresseille. Valtakunnallisesti tärkeän koulutuskeskuksen ja koko seudulla alansa ainoan toimintakeskuksen häätämistavoite tulee kuitenkin alistaa tarkasteluun yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta.
Pyydämme Teitä myös kiinnittämään huomiota siihen, että Suomi on UNESCOn jäsenvaltiona allekirjoittanut lokakuussa 2003 julkilausuman koskien kulttuuriperinnön tietoista tuhoamista. Malmin kentän historiallisesti ja kulttuurillisesti arvokkaaseen kokonaisuuteen kuuluvaksi on luokiteltu rakennusten ohella myös kiitotiet sekä Museoviraston lausunnoissa (http://pelastamalmi.org/fi/uutisia/museovirasto.html) että kansainvälisen DoCoMoMo-työryhmän merkittävän modernin arkkitehtuurin luettelossa (http://www.docomomo-fi.com). UNESCOn julkilausuma velvoitteineen löytyy osoitteesta http://portal.unesco.org/en/ev.php-URL_ID=17718&URL_DO=DO_TOPIC&URL_SECTION=201.html.
Kunnioittavasti
Raine Haikarainen, varapuheenjohtaja
Malmin lentoaseman ystävät ry
http://www.pelastamalmi.org
LIITE: ILMALIIKENTEEN MÄÄRITELMÄ
Helsingin kaupungin kiinteistölautakunta esittää kaupungin ja valtion välisen maanluovutussopimuksen irtisanomista vetoamalla sopimuksen 1 §:ssä olevaan käyttötarkoituksen ja yksipuolisen irtisanomismenettelyn selostukseen
..."käytettäväksi ilmaliikenteeseen, ensisijassa posti- ja siviili- ilmaliikenteeseen, niin pitkäksi ajaksi kuin valtio katsoo sen tarpeelliseksi ja sitä käytetään sanottuun tarkoitukseen, ei kuitenkaan pidemmäksi aikaa kuin 99 vuodeksi; jos aluetta tai huomattavaa osaa siitä ei 5 vuoden aikana ole käytetty eikä vastaisuudessakaan todennäköisesti käytetä edellämainittuun tarkoitukseen, on sanottu alue tai sen osa korvauksetta luovutettava takaisin kaupungin haltuun."
Kiinteistölautakunta toteaa irtisanomisperusteiden täyttyvän tulkitsemalla "ilmaliikenne"-termin merkitsevän samaa kuin reittiliikenne. Suomessa ei ole koskaan ole ollut voimassa sellaista ilmailulakia tai määräystä, eikä Suomi ole koskaan ollut mukana sellaisessa kansainvälisessä ilmailusopimuksessa, jossa "ilmaliikenne" olisi merkinnyt yksinomaan reittiliikennettä. Suomi on jo vuodesta 1949 ollut ICAO:n (International Civil Aviation Organization) jäsen ja sitotunut noudattamaan sen sääntöjä. ICAO:n peruskirjan Annex 2 sisältää määritelmät ilmailutermeille, ja nämä samat määritelmät löytyvät ilmailulain nojalla annetuista ilmailumääräyksistä. Ilmailumääräysten osasta "Lentosäännöt" löytyvät suomenkieliset versiot ilmailutermeistä.
ILMAILULAITOS: LENTOSÄÄNNÖT. "Ilmaliikenne (Air traffic)": Kaikki lentävät tai lentopaikan liikennealueella liikkuvat ilma-alukset.
ICAO: RULES OF THE AIR. "Air traffic": All aircraft in flight or operating on the manoeuvring area of an aerodrome.
Yllä olevat ovat termin "ilmaliikenne" ainoat lainvoimaiset määritelmät, jotka ovat olleet voimassa kun maanluovutussopimukseen on tehty muutoksia vuosina 1951 ja 1995. Alkuperäisen sopimuksen allekirjoitusaikana oli voimassa vuoden 1923 ilmailulaki, jota täydennettiin vuosina 1928 ja 1932. Tämän lisäksi Suomi liittyi vuonna 1931 Pariisin vuoden 1919 ilmailun järjestelyä koskevaan kansainväliseen sopimukseen, jonka liitteet muodostivat nykyistä ilmailumääräyskokoelmaa vastaavan järjestelmän. Pariisin sopimuksen liitteessä D jaksossa III "Yleiset ilmaliikennemääräykset", joka vastaa tänä päivänä voimassa olevien lentosääntöjen lukua 3 "Yleiset säännöt", termillä "ilmaliikenne" viitataan yksiselitteisesti kaikkeen ilmailuun. Tästä johtuen maanluovutussopimuksen 1 §:ään ei käyttötarkoitusta koskien tehty muutoksia vuonna 1951, vaikka ICAO:n Annex 2 oli tullut voimaan Suomen osalta jo kaksi vuotta aiemmin.
Kun termiä "ilmaliikenne" on käytetty yleismääritelmänä ilmailulle, voi tuntua hämmentävältä että alkuperäinen sopimusteksti oli kirjoitettu muotoon "käytettäväksi ilmaliikenteeseen, ensisijassa posti- ja siviili-ilmaliikenteeseen". Voisi tuntua tarpeettomalta mainita posti-ilmaliikennettä erikseen, kun sekin nykymääritelmien mukaan luettaisiin siviili-ilmaliikenteeksi. Selitys löytyy vuoden 1931 Pariisin sopimuksen luvusta VII artiklasta 30:
"Valtion ilma-aluksiksi luetaan: a) sotalaitoksen ilma-alukset; ja b) ilma-alukset, joita käytetään yksinomaan valtion tarpeisiin, niinkuin posti-, tulli- ja poliisilaitoksen palvelukseen."
Kaupunki siis halusi Malmin siihen käyttöön, joka nykyään ymmärretään siviili-ilmaliikenteenä. Vuonna 1935 posti-ilmaliikenne olisi kuitenkin ollut valtiollista ilmaliikennettä (jollaiseksi myös sotalaitoksen ilmaliikenne luettiin), joten sopimuksessa oli tarpeen mainita siviili-ilmaliikenteen lisäksi myös posti-ilmaliikenteen kuuluvan sovitun toiminnan piiriin.