Puolustusministeri Matti Vanhasen puhe Malmin lentokentän 65-vuotisjuhlapäivänä 18.5.2003
Arvoisa juhlayleisö
Suomi on liikenteellisesti lähes saarella. Maantieteemme on aina vaikuttanut myös taloudelliseen, kulttuuriseen ja poliittiseen asemaamme. Maitse yhteytemme ovat toimineet itään. Se on vuosisatojen kuluessa heijastunut historiaamme monin tavoin. Länteen ja etelään olemme olleet meriyhteyksien varassa. Meri ei ole ollutkaan huono yhteysväylänä. Meren kautta olemme saaneet vaikutteita, käynnistäneet kauppamme ja saaneet osan asukkaistammekin. Postitie Ahvenanmaan kautta Tukholmaan oli pitkään välttämätön yhteys silloiseen pääkaupunkiimme Tukholmaan.
Kun ilmailu alkoi ja siviili-ilmailu kehittyi ei olekaan ihme, että myös Suomen tuolloin vielä hyvin köyhä ja maatalousvaltainen maa halusi avata väyliä ilmateitse maailmalle. Se avarsi asemaamme. Ilmailuun liittyneet taloudelliset ja myös poliittiset mahdollisuudet tiedostettiin varmasti vuonna 1932 kun hallitus antoi eduskunnalle esityksensä maalentoaseman rakentamisesta Helsinkiin. Jotain tästä merkityksestä kertonee 65 vuotta sitten suoritettujen kentän avajaisten ohjelma ja osallistujajoukko. Läsnä oli kymmeniä tuhansia ihmisiä, pienen maan vaikutusvaltaisimmat henkilöt ja juhlapuheen piti tasavallan presidentti Kyösti Kallio. Kallio kuvasi puheessaan sitä syvää ja laajaa merkitystä, joka tälle Tattarinsuon maa-alueelle tuolloin koettiin:
"Vihkiessämme nyt tämän lentokentän laiteineen tarkoitukseensa uskallan toivoa, että se kädenojennus, jonka me kautta ilmojen täten ojennamme ulos- ja sisäänpäin eri ilmansuuntiin ja eri kansoille, tuottaisi siunausta Suomellemme, jonka menestyminen tulee aina olla pyrkimystemme korkeimpana kohteena."
Presidentin kaavailema tulevaisuus toteutuikin. Malmin kautta käynnistyi toden teolla suomalaisen ilmailun kehitys. Suomalaisten oma Aero oy kehitti toimintaansa ja lensi pian Berliiniin asti. Lufthansa ja Puolan LOT harjoittivat reittiliikennettä Suomeen. Nyky-Suomea emme osaisi kuvitella ilman jatkuvia lentoyhteyksiä maailmalle. Nykyinen asemamme maailman kehittyneisimpiin kansakuntiin kuuluvana laajaa taloudellista ja poliittista yhteistyötä harjoittavana maana on rakentunut niiden yhteyksien varaan, joita täältä Malmilta ryhdyttiin toden teolla 65 vuotta sitten rakentamaan.
Kaikella on alkunsa. Täällä Malmilla me olemme yhden alun lähteillä, toimivalla lentoasemalla ja kentällä, joka on säilyttänyt ilmailun pioneeriaikojen ilmeen ja rakenteen. Malmi on elävää ilmailun, liikenteen, kaupan, turismin ja poliittisen avautumisemme historiaa. Ei sen vähempää.
Sodan aikana Malmi toimi Helsingin ilmapuolustuksen tärkeänä tukikohtana. Siksi tätä kohtaan myös suoritettiin paljon hyökkäyksiä. Malmi oli osa Helsingin ja helsinkiläisten puolustusta.
Sodan jälkeen Malmi kirjoitti jälleen historiaa. Kenttä suljettiin valvontakomission käyttöön. Elimme tuolloin vuosia, jolloin sodan jälkeen kansainvälinen ja erityisesti neuvostoliittolainen valvonta ohjasi Suomea monin tavoin. Tärkeä kenttä oli suljettu suomalaisilta. Sekin oli politiikkaa, koska kentällä oli suuri merkitys tietään etsivälle pienelle kansalle. Sulkemalla yhteyksiämme ilmateitse ohjattiin myös Suomea.
Tänään Malmin kenttä on yleisilmailumme keskus. Vuosittain laskeutumisia kertyy noin 40 000 ja kenttä tarjoaa työpaikkoja noin 200. Lentoaseman alueella toimii kolmisenkymmentä yritystä tai aktiivista yhdistystä. Kenttä on monipuolinen harrastusympäristö, jonka kerhoihin kuuluu 2800 jäsentä. Olen kuullut, että puolet maamme lentokoulutuksesta annetaan täällä. Rajavartiolaitoksemme tukikohta antaa myös oman leimansa myös kentälle.
Moni paikkakunta olisi ylpeä Malmin kaltaisesta toimivasta lentoasemasta. Täällä historia ja nykypäivä on yhdistetty tavalla, jota ei enää juuri maailmasta muualta löydä.
Tätä juhlapäivää varjostaakin ikävällä tavalla se vuosia jatkunut epävarmuus Malmin kentän tulevasta kohtelusta. Valtion ilmailulaitos on vuokralaisena Helsingin kaupungin maalla. Aikanaan maanvuokrasopimus laadittiin 99 vuoden mittaiseksi, joka varmastikin 30-luvun vuosina tuntui ikuiselta. Nyt tuota vuokrasopimusta on jäljellä runsaat 30 vuotta, mutta vuokralaisen puolesta valtio on kolme vuotta sitten luvannut Helsingille olevansa valmis luopumaan maa-alueesta tietyillä ehdoilla jo vuoden 2006 alusta. Helsingin kaupungilla on ollut pitkään haaveena saada kentän maat asuntotuotannon piiriin.
Oma käsitykseni on se, että tuolloin kolme vuotta sitten, kun sopimus solmittiin, ei Suomessa käyty kuitenkaan laajempaa keskustelua siitä, haluaako Suomi luopua kaikesta siitä, mitä Malmi meille jälkipolville kuvaa. Sopimusta laadittaessa ajattelua on luultavasti ohjannut vain maapoliittinen ajattelu. Sopimus on kuitenkin olemassa.
Uutta hallitusta muodostettaessa ei Malmista keskusteltu eikä hallitusohjelma sisällä tämän kaltaisia yksityiskohtia muutoinkaan. Sopimusosapuolena valtio on silti edelleen olemassa ja vuoden 2000 sopimus sitoo myös jälkeen tulevia. Mitä tästä kokonaisuudesta pitäisi nyt ajatella.
Vuoden 2000 jälkeen on mielestäni selvinnyt valtion puolesta mm. Ilmailulaitoksen lausunnosta ja Liikenneministeriön kannanotosta, että kokonaisen lentokentän siirto toimintoineen ei näytä realistiselta - ministeriöllä ei siihen ole varattu missään suunnitelmissa resursseja. Voidaankin kysyä, miksi valtion pitäisi käyttää hyvin toimivan liikenneympäristön lakkauttamiseen ja uuden kokoamiseen ainakin 50 miljoonaa euroa, varsinkaan kun todennäköistä olisi, että siirron myötä suuri osa olemassa olevasta toimivasta yritystoiminnasta kuitenkin lakkaisi.
Uudenmaan maakuntakaavan laadinnan yhteydessä on mielestäni käynyt ilmi, että uutta kenttäaluetta ei Uudeltamaalta ole löytymässä ainakaan sellaiselta etäisyydeltä, että toiminnallisesti olisi edes perusteltua puhua kentän ja sen toimintojen siirtämisestä. Uudenmaan maakuntakaava on tulossa kansalaisten arvioitavaksi ensi syksynä ja silloin jokaisella on oikeus ja mahdollisuus lausua käsityksensä myös tästä maankäyttökysymyksestä.
Malmin lentokentän tulevaisuudesta tarvitaan uusi keskustelu ja arviointi. Erityisesti helsinkiläisten toivon käyvän tämän keskustelun. Tämän keskustelun lähtökohtana on hyvä pitää sitä, että jos lentoaseman toiminnasta täällä luovutaan, merkitsee se mitä todennäköisimmin sitä, että samalla Helsingin seutu menettää mahdollisuutensa useimpiin Malmilla nyt harjoitettavista toiminnoista. Samalla alueen laaja ilmailun harrastustoiminta kuihtuu ja monet ilmailun harrastajat menettävät mahdollisuutensa harrastustoimintaan. Ilmailulla pitää olla oma sijansa pääkaupunkiseudulla, maankäytön suunnittelua ei voida tehdä jättämällä se huomiotta.
Eniten keskustelua ja päätöksentekoa tarvitaan kuitenkin Malmin kulttuurihistoriallisen arvon takia. Ajatus siitä, että jätetään rakennuksia ja ehkä joku viiri liehumaan asuinalueen sisälle ei ole ratkaisu kulttuuri- ja rakennushistorian näkökulmasta. Lentokenttä muodostaa aina kokonaisuuden. Olisi sama kuin kansallismuseo säilytettäisiin purkamalla sen torni tai luonnonsuojelualueita perustettaisiin hakkaamalla metsä pois. Malmin arvo on sen hienossa funkkiskautta edustavassa rakennuskannassa, aukeassa maisemassa, jota tuuli saa hyväillä, lentokoneissa, jotka nousevat ja ihmisissä, jotka arvostavat tätä kaikkea.
Ydinkysymys on halutaanko tämä säilyttää. Nyt ei ole vielä liian myöhäistä vetää yhteen jo tehtyjä selvityksiä, joiden mukaan Malmia ei voida korvata. Ei paikkaa, josta presidentti Kallio ojensi Suomen käden eri ilmansuuntiin voi korvata tuhoamalla se. Tiedän, että rikon varmasti monta hallinnon hyvää periaatetta sanomalla näin valtioneuvoston jäsenenä, kun kerran valtio ja Helsinki ovat panneet nimensä sopimuksen alle. Siksi pyydän jo heti anteeksi tämän periaatteen rikkomista. Mutta teen tämän vedotakseni Malmin puolesta. Me olemme saaneet lukea viimeisen vuoden aikana mainiota ja puhuttelevaa sarjaa valtakunnan päälehdestä kortteleista, jotka uusi aika tuhosi. Emmekä ymmärrä, miksi 60- ja 70-luku tuhosi niin suuren määrän rakennuskulttuuria 1900-luvun alun kansallisromanttiselta kaudelta. Nyt on aika kysyä, mitä lapsemme ja lapsenlapsemme lukevat aikanaan ilmailumme alkuvaiheista. Siitä päättävät nykypolvet.
Hyvä juhlayleisö
Avoimessa demokratiassa ihmisten mielipide aina lopulta ratkaisee. Kannustan teitä kaikkia vaatimaan uutta keskustelua ja tavoitteenasettelua Malmin lentoaseman osalta. Malmin asukkaiden keskuudessa vallitseva voimakas tuki lentokentän säilyttämiselle kertoo uskoakseni siitä, miten ihmiset laajemminkin asiasta ajattelevat. Omalta osaltani lupaan keskustella ympäristö-, liikenne ja asuntoministereiden kanssa Malmin kysymyksestä, mutta tärkeimmät avaimet ovat luonnollisesti Helsingin kaupungin ja sen kansanvaltaisen päätöksenteon käsissä.
Minulla on se käsitys, että Malmin puolustajat eivät ole luonteeltaan ammattimielenosoittajia. Päinvastoin Malmin ystävät ovat ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet olemaan vastakkain yhteiskunnan ja sen suunnitelmien kanssa. Jo tämän pitäisi kertoa siitä, että nyt kannattaa kuunnella. Liikkeellä ovat ihmiset, jotka rakastavat ilmailua, lähtemistä, seikkailua ja ilmailun pioneerien rohkeutta irrottaa jalat maasta. Juuri tällaiset ihmiset vievät maatamme eteenpäin.