Siivet-lehti, pääkirjoitus 1/2005

Kuka pelastaisi Malmin ja Suomen ilmailun?

Hasse Vallas

Helsingin kaupungin poliittinen johto on tekemässä valtakunnantason munauksen, kun se on nyt kaupunginhallituksen päätöksellä päättänyt irtisanoa Ilmailulaitoksen kanssa aikanaan tekemänsä sopimuksen, mikä merkitsee Malmin lentokentän sulkemista.

Jos Helsingin kaupunki ajattelee, että kyseessä on vain vähäinen paikallinen päätös, jolla lentokentästä saadaan asuntomaata muutamille tuhansille asukkaille, ei päätöksenteon valmistelun yhteydessä ole asiaan perehdytty kaikessa sen laajuudessa.

Vaikuttavuudeltaan kyse ei ole vain Ilmailulaitoksen ja kaupungin keskinäisestä päätöksestä, vaan se koskettaa koko valtakunnan ilmailua ja sen tulevaisuutta. Lisäksi päätöksellä on äärettömän ylimielinen vaikutus kansainvälisestikin arvokkaaseen rakennetun kulttuurin kohteeseen.

Tässä lehdessämme ilmavoimien uusi komentaja, kenraalimajuri Heikki Lyytinen nostaa haastattelussaan omatoimisesti esiin Malmin onnettoman tilanteen. Lyytisen näkemyksen mukaan ilmavoimissa saadaan Malmin sulkemisen jälkeen varautua aleneviin pyrkijämääriin. Se on tulevaisuudessa selvä uhkatekijä niin ilmavoimille kuin muillekin ilmailuun rekrytoiville ammattitahoille, mukaan lukien Finnair.

Pääkaupunkiseudun ja sen lähialueiden yli miljoonan asukkaan joukosta on perinteisesti tullut runsaasti tasokkaita hakijoita ilmavoimienkin kursseille. Voisi hyvin kuvitella, ettei puolustusministeriönkään lausunto tukisi Malmin lakkauttamista.

Ilmailuharrastus on se, joka sytyttää nuoret ja ohjaa heistä useat alan ammatteihin. Opetusministeriön olisi tullut olla myös lausunnonantajana. Malmille nuoriso on voinut mennä helposti busseilla ja jopa pyörillä. Matkat ja matka-ajat ovat olleet kohtuullisia iltaharrastuksiin ja koulutukseenkin. Kiikalaan, Salon seudulle, ei enää lähdetä harrastamaan, eikä sinne ole kunnon kulkuyhteyksiäkään. Tämä olisi kirveen isku ilmailun niskaan, jos Suomen ylivoimaisesti suurin ilmailun harrastus- ja koulutuskeskus lakkautettaisiin. Mitään korvaavaa ei varmasti syntyisi tilalle.

Sisäasiainministeriön alainen rajavartioston helikopterilentue on Malmilla. Vaikka ei olekaan uskottavaa, että tämä virkamiesporukka nousee barrikadeille, voidaan kuvitella, ettei sielläkään olla päätökseen tyytyväisiä.

Lähinnä asuntojen keskikoon kasvu on se, jonka vuoksi Helsingissä uusia asuntoja eniten tarvitaan, ei niinkään uusmuutto. Helsinkiä voidaan kaavoittaa ja täydennysrakentaa aivan hyvin, kunnes muun muassa Jätkäsaari vapautuu Vuosaaren sataman valmistuttua. Jätkäsaareen mahtuu aikanaan pikkukaupungin verran uusia asukkaita. Malmin alue ei olisi se, joka pelastaisi Helsingin katastrofilta. Kyse on yksittäisten poliitikkojen pakkotahtiin läpi ajamasta politiikasta, rahan kiilto silmissään. Tästä laajempi päättäjäjoukko on ollut ihan pihalla, tai totellut vain käskytystä. Malmin osalta löytyy lukematon määrä perusteluita, joita kaikkia ei tässä voida tilanpuutteen vuoksi nostaa esille.

Valtiovallan, joka ohjaa konserniomistuksessaan olevaa Ilmailulaitosta, pitäisi nyt viheltää peli poikki ja pyytää eri ministeriöiltä lausunnot Malmin vaikuttavuudesta. Sen jälkeen valtioneuvosto voi tehdä konserniohjauspäätöksen, jolla se ohjaa Ilmailulaitoksen päätöksentekoa. Valtion on myös syytä nostaa asia keskusteluun kaupungin johdon kanssa. Ratkaisevassa asemassa tässä on nyt pääministeri Matti Vanhanen ja tietysti koko valtioneuvosto. Mutta tapahtuuko heidän taholtaan mitään muuta kuin jahkailua, jää nähtäväksi.