Malmin lentoaseman uhattu tulevaisuus

Helsinki-Malmin lentoaseman tulevaisuutta uhkaa lyhytnäköinen kaupunkisuunnittelu. 122-hehtaarisen, koko pääkaupunkiseudun ainoan yleisilmailukentän uhraamista asuntorakentamiselle valmistellaan, vaikka Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston Kaavoituskatsaus 2003 osoittaa olemassaolevaa asuinrakentamisvarantoa löytyvän yli 60.000 uuden asukkaan tarpeisiin ilman Malmin lentoaseman tuhoamistakin.

Malmin lentoasema on joutunut asutuksen alle jyrättävien alueiden listalle huolimatta heikosta maaperästään, joka on useita kertoja vuosikymmenten aikana todettu pettäväksi noin 10-25 metrin syvyyteen asti ja jolle on siten erittäin kallista rakentaa. Paikalle suunnitellaan 10.000 ihmisen lähiötä, ja lentokentän toiminta on tarkoitus siirtää noin 70-100 kilometrin päähän kentän käyttäjistä.

Uuden, "korvaavan" kentän rakentamisen vaihtoehtona on alettu puhua myös Malmin ilmailutoimintojen "hajauttamisesta" olemassaoleville kentille. Lähimmät soveltuvat kentät ovat kuitenkin nekin noin 100 km etäisyydellä Helsingistä. "Hajautuksessa" menetettäisiin lisäksi kaikki keskitetyn ilmailu-, huolto- ja korjaamotoiminnan synergiaedut, jotka Malmin kentälle ovat vuosikymmenten mittaan kehittyneet.

Helsingin väestöennustetta on syksyllä 2002 korjattu jyrkästi aiempaa maltillisempaan suuntaan. Nykyinen väkiluku on noin 560.000, ja ennuste vuodelle 2025 on 590.000-620.000 asukasta talousnäkymistä riippuen. Valmisteilla oleva yleiskaava 2002 luo kuitenkin asuinrakentamisvarantoa kaikkiaan jopa 700.000 asukkaan tarpeiksi. Lisäksi kaupungin väestömäärä on kääntynyt viimeisimmissä tilastoissa laskuun. Tässä valossa onkin täysin käsittämätöntä, että Helsingin lukuisista rakentamattomista alueista on ensimmäiseksi valittu pika-aikataululla tuhottavaksi Malmin lentoasema - kansainvälisen World Monuments Fundin ylläpitämälle maailman sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen listalle vuosina 2004 ja 2006 valittu huippuharvinaisuus, Suomen suurin ammattilentäjien koulutuskeskus ja vilkkaassa käytössä oleva pääkaupunkiseudun ainoa yleisilmailukenttä.

Sen lisäksi, että Malmin lentoaseman lakkauttaminen tuhoaisi maamme hienoimman vanhan ilmailumiljöön, jonka harvinaisuusarvoa aktiivinen ilmailukäyttö erityisesti lisää, lentotoiminnan siirtäminen kauas pois olisi tappoisku lentokoulutukselle pääkaupunkiseudulla, jolla merkittävä osa Suomen potentiaalisista ilmailijoista asuu. Malmin lentoasemalla toimivat ilmailukerhot tarjoavat jäsenilleen suhteellisen edullista lentokoulutusta, ja lentokenttä on helpon matkan päässä kaikille pääkaupunkiseudun asukkaille. Vapaaehtoinen kerhotyö pitää pitkälti kerhojen kaluston lentokuntoisena. Uuden kentän kaukaisen sijainnin vuoksi lentokoneiden huoltotyöt jouduttaisiin enenevässä määrin teettämään kaupallisilla lentokonekorjaamoilla, ja lentotuntihinnat kohoaisivat pysyvästi keskivertoilmailijan ulottumattomiin.

Yleisilmailijan näkökulmasta ajatus "korvaavasta" kentästä 70-100 km päässä on absurdi muillakin tavoin. Tunnin ajomatka täyden työpäivän jälkeen vain lentokoneen luo pääsemiseksi ei ole realistinen ajatus, sillä hyvä ilmailutapa ei salli lentokoneen ohjaamista väsyneenä. Lennon jälkeen uupunutta ohjaajaa odottaisi vielä tunnin ajomatka kotiin. Pääkaupunkiseudun nuorisolla, josta uusi lentäjien sukupolvi kasvaisi, ei ole autoa eikä ajokorttia alun alkaenkaan "korvaavalle" kentälle pääsemiseksi, ja linja-autolla matka on sekä kallis että vielä hitaampi. Nuorten orastavalla kiinnostuksella ilmailuun ei olisi enää mahdollisuutta kehittyä leijojen ja lennokkien lennätystä pidemmälle. Mikäli lentokenttä siirretään 70-100 kilometrin päähän, kiinnostus ilmailuharrastukseen kuihtuu pääkaupunkiseudulta.

Pitkällisen alan kokemuksensa ansiosta Malmilla toimivat lentokoulut ja muut ilmailualan yritykset ovat selvillä tästä, ja ovat lausunnoissaan todenneet ettei niiden toiminnalle ole mitään liiketaloudellisia edellytyksiä ehdotetulla uudella etäisyydellä Helsingistä.

Myös ns. yhden kiitotien vaihtoehto, jossa toinen Malmin kiitoteistä suljettaisiin ja vapautuva tila annettaisiin asutuskäyttöön, olisi yksiselitteinen lopun alku koko lentoasemalle. Pienlentokoneet ovat sivutuuliherkkiä, joten poikittaiskiitotien hävittäminen rajoittaisi selvästi koulutus- ja lentotoimintaa. Suljetun kiitotien jatkeille kentän välittömään läheisyyteen rakennettavien asuntojen suunnalta alkaisi oitis kantautua lentomeluvalituksia, jotka johtaisivat varmuudella entistä suurempiin lentotoiminnan rajoituksiin. Yhden kiitotien vaihtoehto johtaisi käytännössä lentoaseman tuhoon pala palalta.

Helsinki-Malmin lentoasema on nykyisessä kahden kiitotien asussaan virkistyskohde, ylpeydenaihe ja osa identiteettiä ympäristön asukkaille, joiden suuri enemmistö on pontevasti lentoaseman säilyttämisen kannalla.

Malmin lentoaseman asuinrakentamisen valmistelu etenee. Jopa eräät ministeritason poliitikot ovat ilmaisseet tukensa tälle kansallisen ja kansainvälisen kulttuuriperinnön teurastukselle. Loppuvuodesta 2003 hyväksytty Helsingin uusi Yleiskaava 2002 säilyttää Malmin lentoaseman liikennealueena vain kunnes "korvaava sijaintipaikka tai Malmin lentokentän toimintojen sijoittaminen olemassaoleville kentille ja tukikohtiin on selvitetty".

Vuosi 2006 on osoittautunut liian epärealistiseksi Malmin lentokentän tuhoamista suunnitteleville tahoille. Nyt Helsingin kaupunki pyrkii saamaan alueen hallintaansa vuoden 2010 lopussa, ja on lähestynyt valtiota tällaisella ehdotuksella. Suomen valtiolla on laillinen oikeus pitää Malmilla lentokenttää vuoteen 2034, mutta se on myöntynyt periaatteessa luopumaan oikeudestaan ennenaikaisesti mikäli tietyt ehdot täyttyvät (alue on kaavoitettava pääosin asuinkäyttöön, kentälle on oltava elinkelpoinen korvaava sijoituspaikka, ja valtion on saatava hyväksyttävä korvaus toimintojen siirrosta aiheutuvista kuluista).

Toistaiseksi yksikään ehdoista ei ole täyttynyt (Helsingin Yleiskaava 2002 kumottiin Malmin lentoaseman alueen osalta korkeimmassa hallinto-oikeudessa vuonna 2006). Kirjallisissa dokumenteissa on kuitenkin ollut havaittavissa huolestuttavia merkkejä Helsingin kaupungin pyrkimyksistä vesittää asetetut ehdot.

Suomen valtio on lokakuussa 2003 allekirjoittanut UNESCOn julkilausuman koskien kulttuuriperinnön tietoista tuhoamista. Julkilausuma luo allekirjoittaneille valtioille moraalisen velvoitteen toimia kulttuurikohteiden tuhoamispyrkimyksiä vastaan. Siinä todetaan erityisesti, ettei uhanalaisen kohteen tarvitse olla missään luetteloitu arvokkaaksi kulttuuriperinnöksi, joten Malmin lentokenttäkokonaisuuden valinta World Monuments Fundin ylläpitämälle maailman sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen listalle ja kansainvälisen DoCoMoMo-työryhmän Suomen merkittävän modernin arkkitehtuurin kohdevalikoimaan kiitoteineen päivineen ovat tässä suhteessa merkityksettömiä. Ne kuitenkin osoittavat että elävän historiallisen lentokentän merkittävä kulttuuriarvo on tunnustettu kansainvälisesti.

Tämän vuoksi Malmin lentokentällä on vielä se toivo, että Suomen valtio pitää moraalisia velvoitteitaan maailmanyhteisölle tärkeämpinä kuin Euroopan harvimmin asutetun pääkaupungin lyhytnäköisiä tonttimaavaatimuksia.