Tekniikan Maailma, pääkirjoitus 4/2005

Helsinki uhkaa tehdä sen taas

Martti Merilinna

Helsingin maine kulttuuriarvoja arvostavana kaupunkina on vähintäänkin arveluttava. Kuten tunnettua, kaupunki on sotien jälkeen antanut tuhota alueeltaan liki tuhat vanhaa rakennusta. Niiden tilalle on rakennettu enimmäkseen hengetöntä uustuotantoa, ja vähät on välitetty siitä, onko samalla lopullisesti hävitetty arvokasta kulttuuriperintöä.

Viimeisin vaihe tässä traagisessa kehityksessä on Malmin lentokentän tapaus. Muutama kapeakatseinen ihminen kaupungin organisaatiossa on ottanut asiakseen jyrätä kentän, vaikka se sijaitsee mitä oivallisimmassa paikassa ja on suomalaiselle ilmailulle elintärkeä tukikohta.

Malmin kenttä näyttää olevan häviämässä henkiinjäämistaistelunsa. Kentän vastustajat ovat ajaneet asiaansa niin tehokkaasti, että kaupunginhallitus on saatu tekemään päätös, jolla kentän toiminta on tarkoitus lakkauttaa ja rakentaa tilalle asuintaloja.

Yli 30 000 ihmisen allekirjoittama adressi kentän puolesta ei pystynyt estämään päätöstä. Sitä ei myöskään tehnyt selkeä kansalaismielipide: kaupunkilaisten ylivoimainen enemmistö kannattaa kentän säilyttämistä. Tässä prosessissa demokratiaa on pidetty pilkkana. Päätöksentekijät ovat kylmästi talloneet valitsijoidensa yli.

Malmin lentokentän arvoa lisää suunnattomasti sen vilkas käyttö alkuperäiseen tarkoitukseensa. Kenttä on kansainvälisesti ainutlaatuinen. Moni ulkomainen kaupunki olisi valmis suuriin uhrauksiin saadakseen alueelleen vastaavan ilmailupyhätön.

Asuntoja varmasti tarvitaan, mutta yhtä varmasti niille löytyy muitakin rakentamispaikkoja kuin historiallinen ja elinvoimainen Malmin lentokenttä. Väitteet tonttipulasta ovat väärinkäsitystä, jopa silkkaa valhetta. Suomesta ei tila lopu. Sen tähden ei toimivaa lentokenttää tarvitse lopettaa.

Ellei kaupunginhallituksen häpeällistä päätöstä kiireen vilkkaan kumota, vuorossa on todellinen katastrofi Helsingin kulttuuririkosten pitkässä sarjassa.