Malmin lentoaseman "sokkolaskulaitteet" 1930-luvulla - aikansa huipputekniikkaa

Alkuperäisen valmistajansa mukaan nimetty "Lorenz" oli vuodesta 1934 Saksan kaupallisessa liikenteessä käytetty mittarilähestymislaitteisto, joka levisi 30-luvulla laajaan käyttöön muuallekin. Se toimi ~30 MHz taajuudella, ja sen molemmin puolin heijastimella varustettu lähetinantenni suuntasi säteenä radiosignaalia kiitotien jatkeen suuntaan sen eri puolille. Antennijärjestelmä vaihtoi jatkuvasti heijastimelta toiselle sähkömekaanisen kytkimen avulla siten, että lähestyvän koneen lentäjä kuuli vastaanottimestaan 1150 Hz äänenkorkeudella sähkötyspisteitä ollessaan säteen vasemmalla puolella ja sähkötysviivoja ollessaan säteen oikealla puolella. Keskiviivalla lähetykset sulautuivat yhteen yhtenäiseksi signaaliksi. Noin 500 W lähetysteholla säteen kantama oli 20-30 km.

Mainos Aero-lehdessä 9/1937.
Mainos Aero-lehdessä 9/1937.

 
Laajalti omaksuttu saksalainen järjestelmä osoittautui käytännössä tarkoituksenmukaisimmaksi myös 1930-luvun puolimaissa rakenteilla olleelle Helsingin maalentoasemalle. Malmin lentoaseman kahdelle risteävälle kiitotielle asennettu Telefunken-laitteisto oli aikansa huipputekniikkaa ja antoi suuntatiedon lisäksi myös etäisyys- ja liukupolkuinformaatiota. Lentäjän näkökulmasta se vastasi nykyistä ILS-järjestelmää (joka tosin sekin on kehitetty jo 1930-luvun lopulla USA:ssa). Radiosta kuuluvien äänisignaalien lisäksi asianmukaisesti varustellun lentokoneen "sokkolaskumittarin" pystysuora osoitin opasti koneen sijainnin korjaamisessa kohti keskiviivaa sivusuunnassa, ja vaakasuora osoitin näytti valitsimen asennosta riippuen joko summittaista etäisyyttä lentokentästä tai koneen sijainnin oikeaan liukupolkuun nähden.

Järjestelmään kuului myös maasta ylöspäin lähettävät heikkotehoiset (noin 5 W) etu- ja päämerkkilähettimet noin 2300-3300 m ja 300 m päässä lentokentästä. Niiden ylitys kuului lähestyvän koneen radiosta ja näkyi mittarissa punaisena ja vihreänä merkkivalona. 7.9 m aallonpituudella toimivat merkkilähettimet erotettiin toisistaan äänenkorkeuden ja signaalin sisällön perusteella. Etumerkkilähettimen sähkötysviivojen äänenkorkeus oli 1700 Hz ja päämerkkilähettimen sähkötyspisteiden äänenkorkeus 700 Hz.


Suurennos järjestelmän kaavakuvasta (alkukielinen).
Suurennos järjestelmän kaavakuvasta (alkukielinen).

 


Suurennos järjestelmän kaavakuvasta (suomeksi). Metrilukemat lähettimien yhteydessä ovat aallonpituuksia.
Suurennos järjestelmän kaavakuvasta (suomeksi). Metrilukemat lähettimien yhteydessä ovat aallonpituuksia.