Kansanedustaja, vuorineuvos Jere Lahti, Helsingin Uutiset 27.2.2005

Puheenvuoro-kolumni, Helsingin Uutiset 27.2.2005

Onko Malmin kentälle vaihtoehtoa?

Kunnallispolitiikassa kukaan ei nouse barrikadeille uudistaakseen. Ihmisiä eniten koskettavat asiat ovat lähes aina omaan arkiseen elämänpiirin kuuluvia, joten nimbyismi (not in my backyard, ei minun takapihalleni -aate) on kunnallispoliittisen toiminnan käyttövoima. Lainsäädäntö tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia hankkeiden vastustamiseen tai viivyttämiseen.

Vuosaaren satamahanke on tästä yksi esimerkki. Suomi on viennistä ja ulkomaankaupasta riippuvainen maa, joka tarvitsee hyvien liikenneyhteyksien päässä olevan sataman. Rakentamisen edellyttämistä luvista tai kaavan muutoksista on valitettu 15 eri vaiheessa. Lisäksi on tehty kaksi hallintopakkohakemusta, yksi vetoomus Euroopan parlamenttiin ja kaksi kantelua komissioon. Tämän vuoksi nykyisten satama-alueiden asuntorakentaminen on ollut jäissä pitkään.

Toisaalta Helsinkiinkin on syntynyt ei-nimbyläisiä kansalaisliikkeitä, jotka puolustavat nykytilannetta asioissa, joissa heidän puolellaan on yhteiskunnan kokonaisetu. Malmin lentokenttä on paras esimerkki. Helsinki kilpailee kansainvälisessä metropolien sarjassa ja sellaisena se tarvitsee välttämättä kevyen ilmaliikenteen keskuksensa. Ilman sitä maailmalta katsottuna etäiset Helsinki ja Suomi syrjäytyisivät entisestään. Helsinki-Vantaan lentokentälle ei ole lentoturvallisuuden ja riittävän liikennetihevden turvaamiseksi mielekästä tai mahdollista synnyttää kevytilmailua tukevaa liiketoimintaa. Kiikalan lentokenttä sadan kilometrin päässä Helsingistä ei ole aito vaihtoehto kaupallisen kevytreittiliikenteen tai taksilentoliikenteen tarpeisiin.

Malmin lentokenttä on myös ilmailualan koulutuksen tärkein keskus Suomessa. Yli puolet valtakunnallisesta ilmailun opetuksesta tapahtuu Malmilla. Koulutusta järjestetään myös Porissa (Finnairin liikenneilmailun koulutus) ja Kauhavalla. Käytännössä kuitenkin kaikki liikelentoalan ammattikoulutus tapahtuu sekä lentokoneiden että helikoptereiden osalta Malmilla. Ilmailualan opettajat ovat usein sivutoimisia, so. he ovat töissä lentoyhtiöissä ja opettavat oppilaita vain päätoimensa ohessa. Malmin kenttä on liikenneilmailun pääkaupunkivetoisuuden vuoksi luontainen. On vältettävä tilannetta, jossa ilmailualan koulutukseen tulee katkoja, jolloin siviili-ilmailun tarvitsemat lentäjät rekrytoidaan ilmavoimilta tai Rajavartiolaitokselta. Porin ilmailuopiston toiminnan keskeytyminen 1990-luvulla johti lähes 100 "ylikoulutetun" sotilaslentäjän palkkaamiseen siviili-ilmailun tehtäviin.

Unohtaa ei pidä myöskään aluevalvonnan sekä meri- ja lentopelastuspalvelun tarpeita. Rajavartiolaitoksen helikopteri- ja merivalvontalentotoiminta on keskitetty Malmille. Muun muassa kansainvälisten velvoitteiden johdosta Helsingin alueelle tulisi rakentaa ja varustaa 6-10 keskiraskaan helikopterin jatkuvaa toimintaa (ml. koulutus ja harjoitteleminen) varten tukikohtatukeutumis-, kunnossapito, pelastus- ja lennonjohtopalveluineen. Käytännössä realistisia vaihtoehtoja ei ole muita kuin Malmin laajentaminen. Kokonaan uuden tukikohdan rakentaminen maksaisi jopa 60-70 miljoonaa euroa eikä nykytoiminnat takaavaa - kehittämistarpeista puhumattakaan - ja sopivalla etäisyydellä olevaa paikkaa ei näytä edes löytyvän.

On aika rauhoittaa tilanne ja huolehtia siitä, että kaikilla asiaan vaikuttavilla on tiedossaan ne tosiasiat, jotka on välttämätöntä ottaa päätöksenteossa huomioon. Malmin kenttä on koko Suomen asia eikä se voi olla ristiriidassa Helsingin etujen kanssa. Siis viisasta ja rakentavaa ratkaisua etsimään.