Pääkirjoitus, Kanava 2/2002
Pelastaako rahapula kulttuuriskandaalilta?
Hyvän joukon yli kuusi vuosikymmentä toiminut Malmin lentokenttä Helsingissä on joutunut vaaravyöhykkeeseen, sillä uudessa yleiskaava 2002:ssa kenttä ehdotetaan muutettavaksi asuinkäyttöön.
Valtion, pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien asuntopolitiikkatyöryhmä teki keväällä 2000 ehdotuksen keskinäiseksi yhteistoiminta-asiakirjaksi, jonka valtioneuvosto hyväksyi. Osapuolet sitoutuivat edistämään asuntotuotantoa asiakirjassa esille otetuilla uusilla asuntoalueilla, joihin kuuluu muun muassa Malmin lentokenttä. Valtio ilmoitti olevansa valmis luopumaan Malmin lentokenttäalueen vuoteen 2034 ulottuvasta maanvuokraoikeudestaan jo vuoden 2006 alusta, mikäli Helsinki kaavoittaa vapautuvat alueet pääosin asuntokäyttöön ja laaditaan toteuttamiskelpoinen suunnitelma Malmin kenttää korvaavista järjestelyistä.
Lentokentän kohtalosta käytävä keskustelu on kiihtynyt ja kuumentunut. Argumentteja on esitetty kentän säilyttämisen puolesta ja sitä vastaan.
Elokuussa 2000 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa kenttää käyttävät tai siihen muuten kytköksissä olevat yhteisöt olivat voimakkaasti siirtämistä vastaan. Museovirasto totesi, ettei korvaavaa vaihtoehtoa Malmin lentokentälle ole ainakaan kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta katsoen ja että oli selvää, että niin rakennusten kuin maisemankin arvot säilyvät parhaiten silloin, kun ne ovat alkuperäiskäytössään. Jos ilmailutoiminnat siirretään pois Malmilta, Museovirasto arveli todennäköisesti joka tapauksessa edellyttävänsä niin lentokenttärakennusten kuin maiseman avoimen luonteenkin säilyttämistä.
Kaupunginäidit ja -isät sen sijaan ovat uutta asuntomaata etsiessään lujasti ajaneet kentän alueen muuttamista asuinkäyttöön. Suureksi ongelmaksi on kuitenkin kehkeytynyt sopivan paikan löytäminen korvaavalle kentälle. Ehdolla ollut Mäntsälä ei kenttää halua, ja ainoa jäljellä oleva vaihtoehto on Loppi.
Tämän lehden numerossa 1/02 Erkki Mikola voimakkaasti tähdensi Malmin lentokentän säilyttämisen tärkeyttä ja luetteli kannalleen lukuisia niin taloudellisia kuin kulttuurisiakin syitä. Äskettäin Malmin lentokentän puolustajat perustivat asiaansa ajamaan yhdistyksen.
Helsingin entinen kaupunginjohtaja, ylipormestari Raimo Ilaskivi puuttui asiaan Helsingin Sanomissa 15. huhtikuuta. Hän torjui demagogiset puheet "korvaavasta kentästä", sillä Malmia ei mikään korvaa; se on historiallinen ja arkkitehtoninen kokonaisuus. Seuraavat sukupolvet tulisivat puhumaan vandaalityöstä samaan tapaan kuin nyt puhutaan vanhan rakennuskannan tuhoamisesta. Ja kaavoituskelpoista asuntomaata Ilaskivi katsoo Helsingistä löytyvän muualtakin. Malmin lentokenttä olisikin hänen mielestään lopettamisen sijasta kokonaisuutena liitettävä Unescon maailmanperintöluetteloon.
Lopullisesti Malmin kohtalon taitaa sinetöidä rahanpuute. Viime vuonna Helsinki lupasi osallistua korvaavan kentän 200 miljoonan markan kustannuksiin 20 miljoonalla markalla. Tämä ei kuitenkaan valtiolle riitä, sillä liikenneministeri Kimmo Sasin mukaan liikenneministeriön budjettiraamissa ei ole rahoitusta Malmia korvaavalle kentälle.
Suotavaa onkin, ettei "korvaavaa" paikkaa eikä rahaa löydy. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun köyhyys pelastaisi kulttuurivandalismilta.
Seppo Zetterberg