Malmi palveli - veteraanit muistelevat
Itsenäisyyspäivänä 6.12.2005
 |
| Virikettä lentäjänaluille kesällä 1937: Hirmuinen Junkers G.38 "Hindenburg" vierailulla Malmilla. Kuva: Suomen ilmailumuseo |
Malmin lentoasema palveli talvi- ja jatkosodassa ansiokkaasti Suomen ilmapuolustusta. Noista ajoista on lukemattomia tarinoita, joista jotkut löytyvät myös netistä. Tälle sivulle on koottu muutamia Malmin lentoasemaan liittyviä otteita sotalentäjäveteraanien haastatteluista sekä linkit haastatteluihin.
Hemmo Leino (2002)
...miten teille syntyi mielenkiinto ilmailuun, lentokoneisiin ja valinta lähteä ilmavoimiin?
Olen syntynyt ja asunut Tapanilassa, joka on ihan siinä Malmin kentän kupeessa, aina siihen saakka kunnes menin armeijaan. Kun ilmailuinnostus iski niin oli mahdollisuus juosta aina koulun jälkeen Malmin kentälle katsomaan lentokoneita ja mitä siellä tapahtuu. Joo, siellä melkein tuli elettyä niin paljon kuin vaan ehti, kentän laidassa! Vähitellen pääsi kentän puolellekin, ja kun se innostus kerran iski niin ei se siitä mihinkään ainakaan heikentynyt. Kyllä se vaan vahvistui aina kun näki uusia koneita ja mitä ne teki. Siinä mielessä mulla oli oikein hyvä paikka seurata, vaikka Malmin kenttä rakennettiin (*) vasta 1938. Sitä ennen ei ollut oikein paljon mitään.
Lue koko haastattelu: virtualpilots.fi: Hemmo Leino - korpilentäjästä Mersulaivueeseen
(*) Vihittiin virallisesti käyttöön. Lentoliikenne alkoi jo joulukuussa 1936.
 |
| Lapsia matkalla Malmilta Ruotsiin turvaan toukokuussa 1942. Kuva: Finnair |
Sotilaallisen toiminnan lisäksi Malmin kenttä palveli jatkosodassa myös siviililentoliikennettä. Reittiliikenteen ohessa Suomen lentoasemilta lennätettiin Ruotsiin turvaan tuhansia sotalapsia.
Kyösti Karhila (1998)
 |
| "Mersu" Malmin lentokonehallissa. Huomaa sodasta kielivät pimennysverhot ikkunoissa. Kuva: Suomen ilmailumuseo |
Voisin kertoa vielä helpoimmasta ilmavoitostani (28.5.44). Olin silloin Malmilla. Suursaaresta tuli ilmoitus: surinaa länteen. Minut määrättiin katsomaan mikä siellä on. Rannikolla oli hyvin ohut pilvikerros jonka läpäisin ja sen päältä näin jättövanan länteen. Lähdin nousemaan sitä kohti, mutta kun olin päässyt samalle korkeudelle, vanan tulo loppui. Tähystin tarkasi ja näin vasemmalla Pe-2:n. Kävin katsomassa että se varmasti oli ryssä: kk-ampuja tulitti, selvä! Koska se ei mitenkään pääsisi minulta karkuun, päätin leikkiä kissaa ja hiirtä. Tein 360 asteen kaarron, jonka aikana Pe pääsi parin tuhannen metrin päähän. Kun taas lähestyin, se painoi loivaan syöksyyn ja alkoi kaartaa hieman vasempaan. Tähtäsin sitä ja arvioin etäisyydeksi 1000 m. Etäisyyden ja liikkeen huomioonottaen minusta tuntui että oikea ennakko oli kahdeksan koneen mittaa. Niinpä päätin kokeilla aseitani ja painoin peukalollani tykin liipasinta niin lyhyesti kuin voi. Pe:n vasemmasta siivestä irtosi palanen ja kone jyrkensi syöksyään. Arvelin että se yrittää karkuun, seurasin, ja siivestä irtosi lisää palasia. Syöksy vain jyrkkeni, en voinut seurata koska olisin ylittänyt sallitun nopeuden. Minun piti oikaista, koko ajan seurasin mitä Pe tekisi. Se syöksyi Kuusalun kylään Tallinnan itäpuolelle.
Kun palasin Malmille, käskin asemiesten tarkistaa aseet. Löytyi 3 kappaletta 20mm hylsyjä.
Lue koko haastattelu: virtualpilots.fi: Kyösti Karhilan haastattelu 1998
Joel Savonen
Kesäkuun 1. päivänä [1942] toimiessani 1/Lentolaivue 24:n päällikön sijaisena sain puhelimitse määräyksen lähettää kaksi Brewster-hävittäjää Helsinkiin Malmin kentälle tehtävänä saksalaisten kuljetuskoneiden suojaus välillä Malmi - Immola - Malmi. Samana päivänä lähdin ltm. Veikko Rimmisen kanssa kello 16.35 Malmille, jonne laskeuduimme kello 18.35. Ilmavoimien esikunnasta sain sinne ilmoituksen, että saan vahvistukseksi toiset kaksi Brewster-konetta, jotka tulivatkin Malmille, toisessa ohjaajana luutnantti H. Wind ja toisessa muistaakseni kersantti T. Järvi.
Neljäntenä päivänä kesäkuuta tuli ilmoitus suojattavien koneiden lähestymisestä, jolloin nousimme ilmaan kello 12.05. Suojattavien koneiden tultua Malmin kentän kohdalle läksimme Rimmisen kanssa seuraamaan niitä. Toinen BW-partio oli kadonnut näköpiiristäni. Lennon jatkuessa Immolaan päin pilvikatto aleni jatkuvasti. Jonkin ajan kuluttua luutn. Wind pyysi lupaa laskeutua siipikoneensa kanssa Vesivehmaan kentälle huonon sään vuoksi. Annoin hänelle siihen luvan koska pilvikerros oli yhä alempana eikä hänellä ilmeisesti ollut näköyhteyttä suojattaviin eikä meidän partioomme. Kehotin häntä tulemaan sään mahdollisesti parannuttua perässä Immolaan.
Lennon jatkuessa sään huononemisen vuoksi oli vaikeuksia pitää samanaikaisesti näkyvissä molempia suojattavia koneita, minkä vuoksi Rimminen kokeneena lentäjänä ehdotti, että kumpikin seuraisi vain toista koneista. Näin jatkettiinkin sitten Immolan kentälle saakka. Koska kentän luona muut koneet katosivat näkyvistäni, katsoin parhaaksi laskeutua yhteentörmäysvaaran välttämiseksi lyhyelle poikittaisradalle. Laskeuduttuani kello 13.25 seurasin toisen kuljetuskoneen laskukiitoa. Raskaan koneen jarruttaessa voimakkaasti jarrut näyttivät savuttavan. Odotellessani koneeni vieressä jonkin ajan kuluttua luokseni tuli majuri Carlsson tiedustellen miksi en tullut ilmoittamaan Hitlerille suojaustehtävän suorittamisesta. Vasta tällöin sain tietää keitä suojattavissa koneissa olijat olivat. Aterioinnin yhteydessä vieressäni istui saksalainen upseeri, jonka minulle kerrottiin olevan Hitlerin koneen ohjaaja. Hän ei keskustellessamme maininnut mistään vaikeuksista kenttää lähestyttäessä. Sään myöhemmin parannuttua luutnantti Windin partiokin pääsi lentämään Immolaan.
Suojauslento takaisin Immolasta Malmille tapahtui normaalisti hyvän sään vallitessa kaikkien neljän Brewsterin suojaamana. Immolan kentältä nousimme kello 18.30. Malmille tullessamme saksalaiset hävittäjät olivat kentän yläpuolella suojattaviaan odottamassa. Laskeuduimme Malmille kello 19.30.
Lue koko artikkeli: Olli Savonen (toim.): Reservisotilaslentäjän muistelmia vuosilta 1934-1945
 |
| Lentäjä Hans Baur toi Hitlerin Immolaan tällä Focke-Wulf Condor-koneella, jolla kävi jo viikkoa aiemmin tutustumassa Etelä-Suomen kenttiin. Kuvassa Baurin Condor Malmilla. Kuvalähde: http://www.lahtied.net/010620-vanhala.htm |
Kyseessä oli Hitlerin yllätysvierailu Immolaan Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivänä 4.6.1942. Saksan johtajan tempaus oli niin salainen, että Helsingin Lauttasaaressa sijainnut it-patteri oli vähällä ampua alas ennalta ilmoittamattoman etelästä lähestyneen suuren lentokoneen. Historia oli saada odottamattoman käänteen.
Mauno Fräntilä (2003)
 |
| MT-pari taivaalla merimaisemissa. Kuva: Malmin lentoaseman kuva-arkisto |
Elokuun 20. päivänä 1943 olimme Helsingin suojauksessa Malmin kentällä Mersu-koneilla. Sanottuna päivänä tuli hälytys, että kaupunkia lähestyy yksinäinen pommikone, todennäköisesti aikomuksenaan kaupungin valokuvaus. Minut määrättiin torjuntatehtävään. Partiokaveriksi määrättiin muistaakseni vänrikki Laakso. Lensimme suoraan Tallinnan ja Pietarin puoliväliin rannikolle 3000 metrin korkeuteen. Yksinäiset valokuvauskoneet lähestyivät Helsinkiä Tallinnan korkeudelta ja palasivat samaa tietä takaisin.
Odotettuamme jonkin aikaa saapui Tallinnan suunnasta pommari 200 metriä alempana. Työnsin täyden kaasun päälle - ja moottorista alkoi kuulua kova pauke ja kolina. Säikähdin, että pääsikö vihollishävittäjä yllättämään. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Oliko tehtävä pakkolasku rannalle veteen? Moottori käydä moloskutti ja kun korkeutta oli 3000 metriä voisin yrittää takaisin Malmille Suomenlahden yli. Tein ratkaisun ja otin koneelle suunnan kohti Malmia. Keskellä Suomenlahtea moottori syttyi palamaan.
Korkeutta oli vielä 2000 metriä. Moottori kävi edelleen, vaikka olikin tulessa. Meri oli tyhjä, ei laivoja, joten oli jatkettava matkaa palavassa koneessa. Jos olisin laskenut mereen kuolema olisi ollut varma.
Olin yhteydessä Malmille radiolla. Maa lähestyi, mutta korkeuskin putosi. Ilmoitin, että hyppään heti kun saan maata jalkojeni alle, ellei korkeus lopu. Lopetin radioyhteyden ja pudotin kuomun mereen, irrotin turvavyöt. Ylitin Santahaminan. Nousin ja istuin ohjaamon laidalle, heittäydyin selälleni ja vedin laskuvarjon hantaakista heti kun peräsimet olivat menneet ohi. Varjo aukeni hyvin. Hyppykorkeus oli 200 metriä, ei paljoa enempää.
Lue koko haastattelu: virtualpilots.fi: Lentomestari Mauno Fräntilä
 |
| Sotasaaliiksi saatuja SB-2 -pommikoneita Malmilla. SB-2:t suorittivat mm. sukellusveneentorjuntalentoja Suomenlahdella. Kuva: Suomen ilmailumuseo |
Malmin lentoasema palveli sodassa myös pommituslaivueita ja toimi tärkeänä huoltotukikohtana. Kenttää käytti myös Saksan Luftwaffe: mm. lento-osasto Kuhlmey saapui maahan juuri Malmin kautta osallistuakseen ansiokkaasti kesän 1944 suurhyökkäyksen torjuntaan.