Ilmailulaitoksen lausunto Malmin lentoasemaa koskien

Pääkonttori
Huvudkontor

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt Ilmailulaitokselta lausuntoa Malmin lentokenttää korvaavaa lentopaikkaa koskevia järjestelyjä selvittäneen työryhmän raportista. Ministeriön työryhmän asettaminen tuli ajankohtaiseksi sen jälkeen, kun ministeri Siimeksen johdolla laaditussa 27.4.2000 päivätyssä valtion ja pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien yhteistoiminta-asiakirjassa todettiin, että valtio on valmis luopumaan Malmin lentokenttäalueen vuoteen 2034 ulottuvasta käyttöoikeudestaan 1.1.2006 alkaen edellyttäen, että Helsingin kaupunki kaavoittaa vapautuvat alueet pääosin asuinkäyttöön, ja että valtio ja Helsingin kaupunki sopivat korvauksesta, jonka Helsingin kaupunki suorittaa kentän alueen vuokraoikeudesta luopumisesta, ja että laaditaan toteuttamiskelpoinen suunnitelma Malmin kenttää korvaavista järjestelyistä.

Ilmailulaitos lausuu liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän ehdotuksista seuraavaa:

Ilmailulaitoksen mielestä on perusteltua, että myös pääkaupunkiseudulla on jatkossakin mahdollisuus harrasteilmailuun ja pienimuotoiseen ansiolentotoimintaan. Tämä edellyttää, että seudulla on erillinen yleisilmailukenttä, ja että sen ylläpito on hyvin järjestetty. Työryhmän laatima selvitys Malmin lentokenttää mahdollisesti korvaavista järjestelyistä on hyödyllinen tilanneanalyysi, mutta asian monitahoisuudesta ja siihen liittyvistä eri toimintojen keskenään kilpailevista tavoitteista ja intresseistä johtuen vasta peruskartoitus siitä mitä mahdollisuuksia ja edellytyksiä on korvata Malmin lentoasema toisella, seudun ilmailijoiden mielestä riittävän houkuttelevasti sijaitsevalla ja toimivalla lentopaikalla.

Ilmailulaitos on työryhmän kanssa samaa mieltä siitä, että asia vaatii jatkoselvityksiä. Jatkotarkastelut ja asiassa tehtävät ensimmäiset päätökset tulisi mielestämme kohdistaa ennen kaikkea yleisilmailukentän rahoituksellisiin ja toiminnallisiin malleihin, koska ne muodostavat tärkeimmät lähtökohdat kentän sijoittamiselle ja sen toimintojen vastuiden jaolle.

Ilmailulaitoksen käsityksen mukaan on täysin selvää, että pääkaupunkiseudun yleisilmailijoiden, lentokoulutusta harjoittavien yritysten, pienimuotoisen ansiolentotoiminnan ja pienkoneiden huoltotoiminnan kannalta ylivoimaisesti paras kevyelle ilmailulle tarkoitetun lentopaikan sijainti seudulla on nykyinen Malmin lentoasema. Siitä huolimatta, että Malmin toiminnassa on Helsinki-Vantaan lentoaseman läheisyydestä ja ympäröivästä maankäytöstä johtuvia rajoituksia Ilmailulaitos katsoo, että toimialan kannalta yleisilmailua edistetään parhaiten säilyttämällä Malmin lentoasema sen nykyisessä käyttötarkoituksessa.

Malmin lentoasema sijaitsee pääosin Helsingin kaupungilta vuoteen 2034 saakka ilmailukäyttöön luovutetulla alueella. Oikeudesta ei kaupunki peri vastiketta. Malmin lentoaseman pitäjänä toimii valtion liikelaitos; Ilmailulaitos. Lentoasema ei ole Ilmailulaitokselle taloudellisesti kannattava, ja liikelaitos rahoittaa pääosan kentän aiheuttamista kustannuksista raskaasta lentoliikenteestä Ilmailulaitoksen muilla lentoasemilla syntyvällä ylijäämällä. Malmin lentoaseman liiketaloudellinen alijäämä vuonna 2000 oli 6 Mmk.

Ilmailulaitos on aikaisemminkin todennut, että se on valmis ylläpitämään nykyistä Malmin lentoasemaa osana Ilmailulaitos-liikelaitosta niin kauan kuin se ulkoisen taloudellisen ja toiminnallisen ohjauksen sekä yhteiskunnallisen maankäytöllisen intressivertailun ja alueen käyttöoikeussopimuksen puitteissa on mahdollista. Ottaen huomioon kentän huomattavan liiketaloudellisen alijäämän Ilmailulaitos pyrkii eri keinoin asteittain pienentämään kentän ylläpidosta syntyvää alijäämää ja raskaasta liikenteestä Malmille ohjattua ristisubventiotarvetta.

Koska pääkaupunkiseudun yleisilmailukentän ylläpidon ja kehittämisen taloudellisilla lähtökohdilla ja pelisäännöillä on suora vaikutus erityisesti Malmia korvaavan kentän organisatorisiin- ja omistusjärjestelyihin, on käsityksemme mukaan ensisijaisen tärkeätä saada poliittinen vastaus tai asteittain tarkentuva linjaus alla esitettyihin kysymyksiin. Samat kysymykset voidaan esittää myös nykyiselle Malmin lentoasemalle.

- Kenen tai keiden tulisi yhteiskuntapoliittisen arvioinnin mukaan maksaa pääkaupunkiseudun yleisilmailukentän ylläpidon kustannukset?

- Mikäli kaupungin ja valtion suorittamassa maankäytöllisessä intressivertailussa päätetään Malmia korvaavan kentän toteuttamisesta, kenen tulisi maksaa uuden kentän rakentamisen ja ylläpidon kustannukset?

Vaihtoehtoja ovat:

- Yksinomaan kentän käyttäjät (ilmailijat, kentällä toimivat yritykset)

- Koko maan veronmaksajakollektiivi (budjettivaltio)

- Pääkaupunkiseudun veronmaksajat (alueen kunnat)

- Raskaan lentoliikenteen matkustajat (Ilmailulaitos)

- Toiminnasta tai kentän siirrosta hyötyvät (kunta, rakennusyritykset)

Myös näiden yhdistelmä voi perustellusti tulla kysymykseen.

Malmin lentoaseman nykyinen tilanne on se, että kentän vuotuisista 9.5 Mmk:n ylläpitokuluista (ml 1.2 Mmk:n käyttöomaisuuden poistot) käyttäjät maksavat tilavuokrina ja liikennöimismaksuina n 40% (3.5 Mmk/v) ja lopun (6 Mmk/v) maksavat Ilmailulaitoksen reittiliikenteen lentoasemia käyttävät lentoyhtiöt, eli viimekädessä siis reittiliikenteen lentomatkustajat. Malmin lentoaseman 6 Mmk:n alijäämä syntyy lentoasema- ja lennonvarmistuspalveluista, tilavuokrat kattavat suunnilleen halli- ja muiden tilojen kustannukset. Helsingin kaupunki osallistuu välillisesti Malmin lentoaseman kustannusten kattamiseen, koska kaupungin omistamasta alueesta ei vuonna 1934 tehdyssä 100 vuoden käyttöoikeussopimuksessa edellytetä vastiketta.

Arvioitaessa yhteiskunnallisesti perusteltuja ja oikeudenmukaisia toiminnan maksajia voidaan ongelmaa lähestyä esittämällä kysymykset;

- Kuka Malmin lentoaseman toiminnasta hyötyy?

- Kenen intressissä yleisilmailun hyvät toimintaedellytykset pääkaupunkiseudulla ovat?

Ainakin seuraavia näkemyksiä eri osapuolten osuudesta voidaan esittää.

Käyttäjät

Yleisilmailukentän käyttäjiä ovat seudun harrasteilmailijat, lentokoulut, huoltoyritykset, rajavartiolaitos ja jossain määrin pienimuotoinen ansiolentotoiminta. Ansiolentojen merkitys matkustajamäärillä mitaten on Ilmailulaitoksen tilastojen mukaan Malmilla suhteellisen vähäinen, vain 1500 matkustajaa, joista 20 kansainvälisessä liikenteessä vuonna 2000. Vertailun vuoksi todettakoon, että Helsinki-Vantaalla alle 10 paikkaisilla koneilla tehtyjen ansiolentojen matkustajamäärät olivat vastaavasti 2700, joista 2100 kansainvälisessä liikenteessä. Malmilta harjoitetaan myös muuta ansiolentotoimintaa kuin matkustajien kuljetusta. Malmin kaupallisina päätoimintoina voidaan pitää lentokoulutusta ja pienkoneiden huoltotoimintaa.

Lentoaseman käyttäjät ovat luonnollisesti ensisijaisia toiminnasta hyötyjiä. Malmin nykyinen lentotoiminta on noin 40 000 laskeutumista vuodessa, näistä peräti 70 % liittyy koulutustoimintaan. Käytön perusteella voi laskea, että käyttäjät maksavat Malmin kenttä- ja lennonvarmistuspalveluista noin 25 mk/laskeutuminen. Tilavuokrat kattavat suunnilleen tiloista aiheutuvat kustannukset, mutta kenttä- ja lennonvarmistuspalvelujen tarjonnassa on Malmin lentoasemalla Ilmailulaitoksen, eli lentomatkustajien, sisäistä subventiota noin 150 mk yhtä laskeutumista kohti. Kustannusvastaava hinnoittelu - noin 175 mk/laskeutuminen - johtaisi ilmeisesti Malmin lentoaseman käyttömäärien vähenemiseen tai ainakin kentän käyttäjien kustannusten oleelliseen, noin 6 Mmk:n kasvuun vuodessa. Tämä merkitsisi noin 30.000 mk vuodessa Malmilla säännöllisesti toimivaa lentokonetta kohti, mitä ei voi pitää vähäisenä.

Koko maan veronmaksajakollektiivi. Liikenne- ja viestintäministeriö voinee parhaiten arvioida onko pääkaupunkiseudun yleisilmailun toimintaedellytysten turvaaminen sellainen valtakunnallisesti tärkeä asia, jonka rahoitukseen olisi perusteltua osallistua koko maan veronmaksajakollektiivin. Yksinomaan yleisilmailun käytössä on Suomessa yhteensä noin 50 lentopaikkaa, joiden ylläpito on järjestetty kerho- tai talkoomuotoisesti ja paikallisen kunnallisen avustuksen turvin. Valtio lopetti yleisilmailun käytössä olevien pienkenttien avustamisen vuonna 1999, johon saakka pienkenttiä avustettiin yhteensä noin miljoonalla markalla vuodessa. Toisaalta näiden muiden yleisilmailukenttien käyttömäärät ovat vain murto osa Malmin kentän käytöstä. Nykyisin valtionavustusta osoitetaan vain Seinäjoen ja Mikkelin lentopaikkojen ylläpitoon edellyttäen, että niille on säännöllistä reittiliikennettä.

Valtion osallistumista pääkaupunkiseudun yleisilmailukentän rahoittamiseen puoltaa ainakin nykyisen kentän käyttö myös rajavartiolaitoksen toimintaan, sekä kentän toimiminen merkittävänä koulutustienä ilmailun ammatteihin. Noin kolmannes Suomessa suoritetuista yksityislentäjän lupakirjoista suoritetaan Malmilla.

Teknisesti valtion osallistuminen kentän ylläpitoon olisi niin haluttaessa järjestettävissä esimerkiksi valtion talousarviossa olevan em. "Eräiden lentopaikkojen rakentamisen ja ylläpidon" - avustusmomentin käyttöperusteluja muuttamalla ja tietenkin määrärahaa korottamalla. Olisi mahdollista, että tämä loisi paineita vastaavan avustuksen palauttamiseen myös joillekin muille vilkkaimmille yleisilmailun lentopaikoille.

Pääkaupunkiseudun veronmaksajat (alueen kunnat)

Alueen kuntien tehtäviin kuuluu muun ohella tarjota asukkailleen hyviä harrastusmahdollisuuksia sekä luoda elinkeinoelämälle toimintaedellytyksiä. Muualla maassa kunnat jossain määrin tukevat yleisilmailun lentopaikkoja ylläpitäviä kerhoja ja yhdistyksiä.

Raskaan liikenteen lentoasemilla Ilmailulaitos on yhteistyössä kenttien vaikutusalueen kuntien kanssa toteuttanut useita sellaisia maakuntalentoasemien palvelutasoa parantaneita investointeja, joihin Ilmailulaitoksella ei liikelaitoksena muutoin olisi kysynnän pienuuden takia ollut liiketaloudellisia edellytyksiä. Kuntien lähtökohtana rahoitusosuuteensa on tällöin ollut nimenomaan seudun elinkeinoelämän toimintaedellytysten parantaminen.

Helsinki-Vantaan lentoasema on maan päälentoasemana kysynnältään niin suuri, että siellä Ilmailulaitos on pystynyt rahoittamaan myös kehittämisinvestoinnit liiketaloudellisin perustein käyttäjärahoitteisesti ilman kuntien osallistumista tai muuta julkista rahoitusta. Mutta kuten edellä on käynyt ilmi, on tilanne Malmin tai sitä mahdollisesti korvaavan yleisilmailun lentoaseman kohdalla pääkaupunkiseudullakin taloudellisilta perusteiltaan toinen.

Pääkaupunkiseudun yleisilmailukentän - uuden tai nykyisen - tilanne on Ilmailulaitoksen mielestä aluepoliittisesti vastaavanlainen, joskin hieman eri syistä kuin Ilmailulaitoksen alueellisilla lentoasemilla. Alueen kuntien tulisikin ottaa nykyistä suurempi vastuu harrasteilmailua palvelevan kentän toiminnasta ja taloudesta. Kuten todettu, on ensisijaisesti kuntien vastuulla tukea asukkaittensa harrastusmahdollisuuksia. Kunnan/kuntien toimiminen Malmin tai sitä korvaavan lentopaikan ylläpitäjänä olisi myös maankäytöllisten ja toisaalta paikallista harrastus- ja elinkeinotoimintaa tukevien toimenpiteiden intressivertailujen suoritamisen kannalta perusteltua

Raskaan lentoliikenteen matkustajat (Ilmailulaitos)

Tämä on nykyinen malli. Malli on eri hyötyjätahojen kannalta toiminut ilmeisen hyvin. Yleisilmailua palvelevan lentoaseman rahoittaminen lähes pelkästään raskaan lentoliikenteen matkustajilta perittävillä liikennemaksuilla ei kuitenkaan välttämättä ole tulevaisuudessa enää mahdollista, vaikka Suomessa niin haluttaisiinkin.

Yleisilmailun ristisubventointi on puhdasoppisesti ajatellen aiheuttamisperiaatteen vastainen rasite raskaalle lentoliikenteelle ja siten kilpailua vääristävää. Mikäli lähivuosina päädytään EU:n lentoasemapolitiikan seurauksena, tai yleensä läpinäkyvyyden parantamiseksi, hakemaan lentoasemien ylläpitoon tyylipuhdasta, eurooppalaisten virtausten mukaista ratkaisua, joudutaan hyötyjien ulkopuolisiin tahoihin suunnatut rasitteet poistamaan kilpailussa toimivilta raskaan liikenteen lentoyhtiöiltä, ja rahoittamaan kevyemmän ilmailun osuus joko verovaroin tai siihen osaan kohdennetuilla maksuilla. Tämä vaikuttaisi alan toimintaedellytyksiin merkittävästi. Yhtälö ei ole helppo ja tullee edellyttämään sekä valtion että kuntien mukaantuloa yleisilmailun rahoitukseen, jotta toiminnan edellytykset voidaan pääkaupunkiseudullakin jatkossa turvata.

Turvallisuusnäkökohtien vuoksi, ja erityisesti kentän säilyessä Malmilla, Ilmailulaitoksella on jatkossakin intressi tarjota ja myös pääosin rahoittaa Malmin lentokentän lennonvarmistuspalvelut (lennonjohto). Malmin muiden lentoasematoimintojen osalta nykyisen kaltainen rahoitusjärjestelmä, ei jatkossa tulle kovin pitkään enää perustellusti kysymykseen. Ilmailulaitoksen käsityksen mukaan nykyinen rahoitusmalli olisi täysin mahdoton, jos pääkaupunkiseudun yleisilmailun lentopaikka joudutaan rakentamaan täysin uuteen paikkaan. Vähintäänkin siinä tilanteessa olisi odotettavissa myös lentoyhtiöiden protestointia.

Malmin säilyttäminen

Työryhmä ei ole tarkastellut Malmin säilyttämisvaihtoehtoa. Toimeksiannon luonteen vuoksi tämä on ymmärrettävää. Ilmailulaitoksen mielestä kuitenkin myös Malmin säilyttämisvaihtoehto on syytä tutkia huolellisesti. Säilyttämisessä voitaisiin kenties löytää myös uusia maankäytöllisiä avauksia ja mahdollisuuksia.

Säilyttämisvaihtoehdoissa tulee reunaehtoina ottaa huomioon, että mitään Malmin nykyisistä toiminnoista ei voida toiminnallisista, kapasiteetti- ja turvallisuussyistä siirtää Helsinki-Vantaalle ja että Malmin lentoasema voi yleensäkin säilyä vain sen toimiessa yhä enenevässä määrin Helsinki-Vantaan lentoaseman liikenteen ehdoilla. Tästä syystä erityisesti laskuvarjohyppytoiminta saattaa nopeastikin muodostua ongelmalliseksi tai vielä nykyistä suurempien rajoitusten kohteeksi.

Uuden ympäristösuojelulain perusteella on ilmeistä, että lähivuosina myös Malmin lentoasemalle on haettava ympäristölupa, jossa ympäristöviranomaiset ottavat omista lähtökohdistaan kantaa Malmin lentoaseman toimintaan ja reunaehtoihin. Tämä lupa tulee Helsinki-Vantaan lentoaseman läheisyyden lisäksi olemaan hyvin keskeinen Malmin tulevaisuuden toimintaedellytyksiä selkeyttävä ohjausasiakirja.

Malmin lentoaseman alue on työryhmän selvitystyön käynnistäneessä valtion ja seudun kuntien yhteistoiminta-asiakirjassa suunniteltu kaavoitettavaksi asuinkäyttöön. Valtion puolelta on pidetty edellytyksenä, että valtio ja Helsingin kaupunki sopivat korvauksesta, jonka Helsingin kaupunki suorittaa kentän alueen vuokraoikeudesta luopumisesta, ja että laaditaan toteuttamiskelpoinen suunnitelma Malmin kenttää korvaavista järjestelyistä. Aikatavoitteena on pidetty vuotta 2006.

Ilmailulaitos katsoo, että siirtämiselle esitetty 4½ vuoden aikataulu 1.1.2006 mennessä on epärealistinen. Uuden kentän sijainnista, luvista ja rahoitusmallista ei tarvittavine selvityksineen, ympäristölupineen ja valituksineen ole nähdäksemme mahdollista päästä näin nopeaan ratkaisuun, kun myös rakentamiseen olisi varattava aikaa - sijainnista riippuen 3- 4 vuotta.

Maankäytöllisten ja ilmailijoiden tavoitteiden yhteensovittamiseksi ja myös ajoitus- ja rahoitusongelman ratkaisemiseksi Ilmailulaitos ehdottaa, että myös Malmin kentän säilyttämisvaihtoehdot tutkitaan, ja että erityisesti selvitetään Malmin kentän toiminta yhden kiitotien ratkaisuna, ja arvioidaan mitä alueita tämä toimintamalli vapauttaisi asuntokäyttöön ja mitä rajoituksia nykyiselle lentotoiminnalle tästä aiheutuisi. Näin voisi hyvinkin löytyä malli, joka ratkaisisi monia maankäytöllisiä, toiminnallisia ja rahoituksellisia ongelmia. Ilmailulaitos on osaltaan valmis suorittamaan sekä yhden että nykyisen kahden kiitotiemallin tekniset ja melualuetarkastelut vuoden 2002 loppupuolella. Jotta nämä tarkastelut saisivat myös maankäytön reunaehtoina ympäristöllisesti kestävän perustan ne olisi hyvä kytkeä Malmin kentälle myöhemmin haettavaan ympäristölupaan ja alueen kaavalliseen tarkasteluun.

Mahdolliset uudet yleisilmailukentän sijoituspaikat

Esitettyjen uusien sijaintivaihtoehtojen osalta tulee jatkossa tarkemman sijainnin ohella selvittää, onko kentille mahdollista aikaansaada mittarilentolähestymismenetelmät. Kiitotien suunnalla on tähän vaikutusta. Kiitotie- ja muiden järjestelyjen määrittelyssä on otettava huomioon, ettei Helsinki-Vantaan toimintaa vaikeuteta. Erityisesti kiitotien suuntien osalta on varmistettava, että toiminta on sopusoinnussa Helsinki-Vantaan kiitotiejärjestelmän kanssa. Ilmailulaitos on tarvittaessa valmis tekemään nämä tarkastelut.

Ilmatilamielessä Ilmailulaitos on arvioinut työryhmän suosittelemia vaihtoehtoja Helsinki-Vantaan toiminnan kannalta. Askolan Monninkylän ja Mäntsälän Hirvihaaran osalta syntyy vaikeuksia laskuvarjotoiminnan aikana. Riihimäen Sammalistonsuon kohdalla ei tällä hetkellä ole ongelmia näkyvissä. Toiminnan harjoittajat ovat pitäneet Sipoon Boxia hyvänä vaihtoehtona, eikä Ilmailulaitos näe sen kohdalla lentotoiminnallisia haittoja, joten sekin olisi hyvä pitää mahdollisissa jatkotarkasteluissa mukana, vaikka tiedossa on alueen kuntien varauksellinen kanta.

Uusia vaihtoehtoja arvioitaessa on otettava huomioon, että lentotoiminnan lakatessa Malmilla ei mitään sen toimintoja voida siirtää Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Tällöin mm etäisyystekijöistä johtuen on arvioitavissa, että Malmin nykyisistä toiminnoista tuskin kaikki siirtyisivät uudelle kentälle, vaan toimintamahdollisuuksien heiketessä monet yksinkertaisesti loppuisivat. Näin Malmia korvaava kenttä tultaisiinkin rakentamaan uusille ilmailusukupolville ja kentän olemassaolon synnyttämille uusille toiminnoille, mikä tulisi mahdollisuuksien mukaan ottaa arvioinneissa ja suunnittelussa huomioon.

Ilmailulaitoksen kanta

Ilmailulaitos ehdottaa, että pääkaupunkiseudun yleisilmailukentän ylläpidolle ja kehittämiselle luodaan uusi toimintamalli, joka nykyistä paremmin kohdentaa hyödyt ja kustannukset, ja joka nykyistä paremmin pystyy yhteensovittamaan kenttäalueeseen kohdsituvat erilaiset intressit. Viitaten edellä esitettyihin näkökohtiin ja periaatteisiin voisi tämä uusi toimintamalli olla Ilmailulaitoksen mielestä seuraava:

Malmin nykyinen lentopaikka säilytetään. Tutkitaan mahdollisuus yhden kiitotien ratkaisuun ja tehdään vastaavat tarkistukset maankäyttösuunnitelmiin.

Siirretään Malmin lentopaikan pito Ilmailulaitokselta Helsingin kaupungin tai kaupungin omistaman organisaation vastuulle. Samalla valtio luopuu oikeudestaan lentoasema-alueeseen, ja luovuttaa vastaavasti Malmilla omistamansa alueet kaupungin käyttöön vastikkeetta niin pitkäksi aikaa kun alueita käytetään lentopaikkana.

Ilmailulaitoksen omistamasta lentokonehallista perustetaan käyttäjien omistama keskinäinen kiinteistöyhtiö, jonka osakkeet myydään omakustannusperiaatteella hallin käyttäjille periaatteella: hallipaikka on yksi osake. Jotta ostohalukkuutta syntyisi, se edellyttää tiettyä varmuutta Malmin säilymisestä.

Ilmailulaitos myy Malmin hallintorakennukset ja nykyisen kenttäkaluston ja laitteet kohtuullisella hinnalla Helsingin kaupungille.

Ilmailulaitos turvaa kentän nykyiselle henkilöstölle työpaikan Helsinki-Vantaalla tai pääkonttorissa, elleivät henkilöt halua siirtyä uuden organisaation palvelukseen.

Ilmailulaitos vastaa Malmin lentoaseman lennonvarmistuspalveluista niin kauan kuin kenttä sijaitsee Malmilla.

Ottaen huomioon Malmin lentoaseman sijaintiin jatkuvasti liitettävät ulkoiset epävarmuuselementit, kentän paikallisen luonteen, kentän käytön pääasiassa harrastustoimintaan ja paikalliseen, suhteellisen pienimuotoiseen yritystoimintaan, ja vastaavan toiminnan järjestelyt muualla Suomessa, sekä tarpeet yhteensovittaa nämä intressit paikalliseen maankäyttöön, olisi esitetty malli Ilmailulaitoksen mielestä huomattavasti nykyistä toimivampi. Lisäksi malli jakaisi vastuut hyötyjen ja ominaisten tehtävien mukaisille tahoille, sekä muodostaisi luonnollisen isännän arvioimaan mahdollisen uuden kentän tarvetta ja hyötyjä taloudellisten vaikutusten ohella myös kaikista muista esitetyistä näkökohdista. Nykyinen malli on eräänlainen historiallinen jäänne, jota Helsinki-Vantaan valmistuttua 1952 ei silloisissa oloissa ehkä lainkaan tarkemmin mietitty.

Pääjohtaja Mikko Talvitie