Uusi Suomi, perjantaina heinäkuun 30. pnä 1937

Helsingin lentokenttä

TARPEEKSI TILAVA

Euroopan suurimmalle maakoneelle.

"Generalfeldmarschall von Hindenburgia", kapteeni Braueria ja Latvian ampujia tapaamassa lentokentällä.

- Kyllä se tulee täsmällisesti kuin juna tä-tällaisella sä-ä-llä! ilmoittaa seuralaisemme. Olemme nimittäin lentokentälle johtavan tien vielä päällystämättömällä osalla ja menossa näkemään, miltä Euroopan suurin maakone näyttää Helsingin lentokentällä.

Uteliaita on muitakin. Automme ei pääse lähellekään pysäköimispaikkaa, vaikka lentoaseman kovaääninen vielä rauhoittelevasti ilmoittaa: "Generalfeldmarschall von Hindenburg laskeutuu kentälle 15 minuutin kuluttua".

Mutta tuskin olemme ehtineet havaita odottavien joukossa eräitä sotilashenkilöitä, mm. kenraali Sarlinin, jonka läsnäolo muistuttaa lentokoneen matkustajista, kun jo alkaakin kuulua surinaa. Kone ilmestyy näköpiiriin, kiertää kentän ja alkaa laskeutua. Ja uteliaitten joukosta kuuluu jo pettymyksen ääniä, kun kovaääninen ilmoittaakin: "Kone, joka laskeutuu, on Berlinin tavallinen vuorolentokone. Hindenburg saapuu kahden minuutin kuluttua."

Eilen lentokone Hindenburgissa saapunut Latvian joukkue kokoontuneena jättiläiskoneen siiven suojaan Tattarisuon lentokentällä.
Eilen lentokone Hindenburgissa saapunut Latvian joukkue kokoontuneena jättiläiskoneen siiven suojaan Tattarisuon lentokentällä.

Kuten tapahtuukin. Sen "tavallisen" koneen pyörät ovat tuskin ehtineet koskettaa kentän pintaa, kun katseet erään lentoupseerin viittauksesta kääntyvät uudelleen kohti taivaanrantaa, jossa Generalfeldmarschall von Hindenburgin ääriviivat vähitellen selvenevät ja antavat jo etäältä aavistuksen sen mittasuhteista. Mutta vasta sitten, kun potkurit ovat pysähtyneet ja me kumartumatta kulkeneet sen tasojen alitse, uskomme, että siinä todella on Euroopan suurin ja suurin Suomessa vieraillut lentokone.

30 latvialaista ampujaa.

Mutta konetta ihaillessamme ovat latvialaiset ampujat jo kavunneet koneesta, ja paikalle ehtiessämme asettuneet lentokoneen vettä tippuvan tason alle sinilakkiseen rivistöön valokuvattaviksi ja vastaanottajien tervehdittäviksi. Heidät lausutaan tervetulleiksi ja jokaisen miehen rintaan kiinnitetään sininen ampujamerkki. Joukkue on täällä kentällä nyt kokonaisena, sillä aikaisemmin saapunut johtaja, kenraali Klinsons on myös saapunut miehiään vastaanottamaan. Lukumäärältään heitä on 31.

Kapteeni Brauer.
Kapteeni Brauer.

Kapteeni Brauer.

Generalfeldmarschall von Hindenburgin ohjaaja, kookas, hymyilevä kapteeni Brauer seuraa hiukan taaempana vastaanottoa ilmeisesti tyytyväisenä siitä, että hänen huomaansa uskotut miehet ovat onnellisesti määränpäässä. Hän keskustelee innokkaasti lentokentän päällikön, kapteeni von Willebrandin kanssa, mutta reportterin saapuessa paikalle sulkeutuu suu, jonka olemme odottaneet kertovan paljonkin mielenkiintoista. Kapteeni Brauerhan on ohjannut konettaan sen syntymästä, vuodesta 1931, asti, tavallisesti vilkasliikenteisellä Berlinin-Köpenhaminan linjalla, mutta erikoistapauksissa, kuten nyt, kaikkialla Euroopassa.

- Lehtiöt pois, kapteeni Brauer komentaa meille äänellä, joka on tottunut käskemään. - Menkää koneeseen, tarkastakaa moottorit, hytit ja tasot, se tutkimus kertoo teille paljon enemmän kuin minä.

- Entä suoritettu matka?

- Kaikki hyvin.

- Ja Helsingin lentokenttä? uskallamme vielä virkkaa.

- Täälläkin kaikki hyvin.

Saamme kuitenkin tietää, että kenttä oli ollut helppo löytää, minkä jo arvasimme aikaisemmin Hindenburgin matalaa lentoa seuratessamme, ja tarpeeksi suurikin se on. Tämän jälkeen kapteeni Brauer pakeni, vai pakenimmeko me? Joka tapauksessa välimatka kasvoi ja vaikka näimme hänen kiinnostuneena potkiskelevan kentän pintaa, emme uskaltaneet häntä enää ahdistaa kysymyksillä, vaan noudatimme kehoitusta ja siirryimme katselemaan

Miltä Hindenburgin sisältä näyttää.

Kuljimme pitkin käytävää, jonka kummallakin puolen ovat korkeaselkäiset sinipäällysteiset istuimet, välissä valkealla liinalla peitetty pöytä, kuin rautatiellä ravintolavaunussa. Käytävän päässä on keittiö, mistä näille pöydille saa tilata päivällisen. Monin laittein varustetusta ohjaajan komerosta päästään vielä aivan koneen keulaan, missä radiosähköttäjä toimii. Muassamme ollut johtaja Eckstein AEG:stä selitti näiden laitteiden merkityksen: kun Hindenburg kerran on varustettu mitä täydellisimmin mukavuuksin, on myös turvallisuudesta huolehdittu kaikin mahdollisin keinoin.

Matkustajien viihtyisyyttä silmällä pitäen on koneen ikkunat asetettu istuimien kohdalle ja lisäksi on kummassakin tasossa näköalakomero, jossa matkustajat saavat vuoron mukaan käydä.

Voimanlähteenä Hindenburgissa on neljä 750 hv:n dieselmoottoria, jotka kuljettavat sitä 200 km:n nopeudella tunnissa. Tilaa koneessa on 34 matkustajalle, sekä 7-henkiselle miehistölle, siis yhteensä 41 hengelle.