Uusi Suomi, torstaina joulukuun 17. pnä 1936

Helsingin lentoliikenne vakiintui eilen kokovuotiseksi

Ernst Roll toi Södermanlandilla ensimmäiset lentomatkustajat Helsingin lentoasemalle.

Mutta suomalainen Tuisku suoritti ensimmäisen laskun.

Suomalainen Tuisku laskeutui ensimmäisenä kentälle.

Aattopäivänä esiintyi Helsingin lentokentällä tavallisia kansalaisia, jotka tarjoutuivat lyömään vetoa siitä että kun Södermanland tiistaina ensimmäisen kerran laskeutuu Tattarisuolle, niin nenälleen nousee. Niin pehmeä on suo yhä vielä ja kurainen. Ja vahvistukseksi kerrottiin niistä ja niistä nimeltä mainituista korkeista teknillisistä herroista, kuinka olivat vajonneet kentän pintaan kuka polviaan, kuka ihan kainaloitaan myöten.

Eilen kello yhteen mennessä ehdittiin kentällä nähdä kokonaista kolme laskua, joissa ainoassakaan ei kone mennyt nenälleen, vaikka ei sellainen temppu suomalaisessakaan praktiikassa aivan tuntematon ole. Linjaliikenteessä kylläkin outo temppu, sillä liikennepilotit osaavat ammattinsa - laskihan Leppänen takavuosina Ruotsin sumussa kierrellessään ja bensiinin lopulta päättyessä vesikoneella (yöpostikoneella) aivan tavalliseen mäenrinteeseen, minkä jälkeen pojat ottivat postipussit selkäänsä ja alkoivat hakea sellaista autoa jolla ne saisi nopeinta tietä Göteborgiin.

Oli jo niin moneen kertaan kuulutettu ruotsalaisen koneen ja lentäjän avaavan Helsingin lentokentän, että toissapäivänä olisi paremminkin voinut lyödä vetoa sen seikan puolesta, että suomalainen kone sen sittenkin ensimmäisenä tekee. Niinkuin eilen tekikin. Samoihin aikoihin kun radiosähkö kertoi Södermanlandin lähtevän Turusta Artukaisten kentältä, alkoi Tattarisuolla kuulua moottorin surinaa. Kohta ilmestyi sumusta kaksi konetta, toinen oli sotaväen Tuisku, toinen ilmapuolustusliiton Pilvetär. Ja tasan kello 12 laskeutui Tuisku, Pilvetär heti sen jälkeen, ja molemmat rullasivat väliaikaisesti lavastetun toimiston edustalle. Hetkistä myöhemmin lähti Tuisku liikkeelle.

Kentälle alkaa saapua autoja ja niistä nousee edustavuutta toisensa jälkeen Helsingin maalentoaseman avautumista. Ensimmäisten joukossa saapuvat Aero Oy:n johtokunnan puheenjohtaja kauppaneuvos S. A. Harima ja varapuheenjohtaja, varat. C. J. Ehrnrooth. Tulee sitten tie- ja vesirakennushallituksen pääjohtaja A. Lönnroth, joka vilkkaasti kiertelee paikasta toiseen niinkuin olisi ensimmäistä kertaa koko kentällä. Tulee viranomaisia joilla virkansa tai harrastustensa puolesta on vähänkin tekemistä lentoasioitten kanssa. Kun ylipormestari A. Tulenheimon vakava ja vakuuttava olemus alkaa tervehtiä kentän kulman täyttävää tuttujen parvea, voivat juhlamenot vapaasti alkaa. Onhan pääkaupunki nyt mitä virallisimmin edustettuna.

Luoteesta alkaa vähitellen näkyä kapea tummahko viiva. Se on Södermanland. Ju 52 on käynyt oudun matalaksi kun korkea ja näkyvä vesilaskuteline on vaihdettu miltei näkymättömiin pyöriin. Kone lähestyy kenttää ja tekee säädetyn vasemmankäden kaarroksen, laskeutuu alemmaksi ja häviää sen metsäsaarekkeen taakse jota lentäjät vihaavat ja pelkäävät ja jota vaan ei saada maahan hakatuksi. Se ja hallirakennuksen lähellä oleva metsänypykkä ovat pilottien mielestä ainoat vaaran paikat Tattarisuolla, edellyttäen tietysti että itse kenttä tulee kuntoon.

Södermanland laskeutuu vastatuuleen ja häviää hetkeksi suuntasavun taakse, vierittäytyy yleisöä kohden ja kääntyy pysähtyen vasen kylki hallia kohden. Matkustajat tulevat ulos. Heidän joukossaan ovat kapteeni Carl ja insinööri Bertil Florman Aerotransportista sekä neljä tukholmalaista lehtimiestä, jotka kaikki tekevät muutamatuntisen äkkikäynnin Helsinkiin palatakseen samalla koneella puolen tunnin kuluttua takaisin. Mukana on myös Alexander von Bentheim, joka on joka paikassa missä jotakin lentämisen alalla mainittavaa tapahtuu. Mutta hän jää Helsinkiin. Halusi katsella kuinka maakone täältä lähtee.

Södermanlandia "syötetään". Ensimmäinen kenttä-service Helsingissä.

Kun ohjaaja Ernst Roll astuu koneesta alas - ei karhunnahkaturkeissa niinkuin 12 vuotta sitten avatessaan Tukholman - Helsingin vesilentoliikennettä, vaan keveässä sinisessä univormussa - keräydytään hänen ympärilleen. Insinööri Gunnar Ståhle ottaa puheenvuoron - pääjohtaja Lönnroth tekee puheen mahdolliseksi keskeyttämällä hallirakennuksen pneumaattisten niittausvasarain metelin hetkeksi - ja huomauttaa läsnäoleville, mikä mies Roll on. Hän sanoo, että Roll ei ainoastaan tule tällä matkalla lentäneeksi miljoonatta lentokilometriään, vaan hän on vuosien kuluessa tullut kuin yhdeksi meistä. Puhuja vei Rollilta miltei hänen kansallisuutensakin sanoessaan että hän jo ajatteleekin suomalaisesti ja paremmin kuin useimmat muut kykenee sekä lento- että monissa muissa asioissa ymmärtämään meitä ja asettumaan meidän kannallemme. Hän on niitä harvoja, jotka ymmärtävät, että meillä eivät kaikki asiat ole ja tapahdu samalla tavoin kuin jossakin muualla.

Rva Ståhle ojensi tämän jälkeen hra Rollille muistolahjaksi hopeaisen lautasen, johon oli kaiverrettu: "Lentomiljonäärille helsinkiläisiltä ystäviltä".

Sen enempiä juhlamenoja ei pidetty. Tukholmalaisten vieraitten kanssa mentiin puolitekoiseen rakennukseen katsomaan, minkä verran työt ovat sitten viimeisen edistyneet.

- Osaatte te panna toimeksi kun rupeatte. Täällä on edistytty suunnattomasti muutamassa päivässä, toteaa insinööri Florman.

Roll väitti olevansa "hirveän tyytyväinen" kenttään, joka "tällaisessa kunnossa ollakseen" oli aivan hyvä laskea.

Kapteeni Florman totesi lyhyesti ja painokkaasti, että nyt on saavutettu vakaa pohja, jolta Suomen lentoliikenne voi rakentaa edelleen.

Joht. v. Bentheim antoi hra Rollille Junkersin kultaisen neulan, jollainen annetaan miljoonan kilometriä lentäneille tai muuten erikoisesti ansioituneille piloteille. Aeron ohjaajista ovat sen tätä ennen saaneet Lihr ja Leppänen, edellinen Nobilen pelastusretkestä ja jälkimmäinen Andréen ruumista tuovan laivan löytämisestä Pohjois-Atlantilla.

Lentäjien vihaama metsäsaareke.

Koneelle annetaan polttoainetta ja asiaankuuluva muu huolto. Tuskin matkustajat on selvitetty kun Roll kiipeää uusine ja osine entisiä matkustajiaan takaisin koneeseen ja alkaa lämmittää moottoreita. Hetken kuluttua vyöryy Södermanland tuulen alle, kääntyy vastatuuleen. Roll "vetää täyden rähinän päälle" ja Södermanland kohoaa vakavasti ja majesteetillisesti toisen lentäjien vihaaman ja inhoaman metsäisen nyppylän ylitse.

Helsingin lentoliikenne on muuttunut koko vuoden kestäväksi, ja se merkittiin aikakirjoihin vain yhdellä ja hyvin lyhyellä puheella, jonka selostamisessa ei tarvita muistiinpanoja.

Södermanland Turussa.

Södermanland saapui klo 11.45 Turun lentokentälle, jossa sitä vastaanottamassa olivat Aero Oy:n ja Turun kaupungin edustajat. Lentopaviljongissa lausuttiin ruotsalaiset lentäjät Turun kaupungin ja Aero-yhtiön puolesta tervetulleiksi. Varsinais-Suomen Ilmapuolustusyhdistyksen puolesta ojensi pormestari Löfman Aerotransportin pilootille, "lentomiljonääri" Rollille muistoksi hopeaisen maljan. Aero-yhtiön Turun konttorin johtaja H. Gädeke luovutti tälle miljoonan lentokilometrin saavuttaneelle lentäjälle hänen turkulaisten ystäviensä puolesta niinikään hopeaisen savukekotelon. Vielä puhui tässä vaatimattomassa vastaanottotilaisuudessa Aerotransportin johtaja Carl Florman, minkä jälkeen kone lähti Helsinkiin. Södermanlandin viipyessä Helsingin-matkallaan huolehti Aero kutsuvieraiden viihtyisyydestä kaupunginvaltuuston puheenjohtajan, maanviljelysneuvos Konnun puhuessa lentoliikenteen merkityksestä kaupungille. Tilaisuudessa oli läsnä myös kaupunginjohtaja Hällfors.

Hiukan myöhästyneenä saapui Södermanland takaisin Turkuun ja lähti edelleen Tukholmaa kohti klo 14.45. Koneen ollessa Turun saariston yläpuolella vaihtoivat Turun kaupungin edustajat ja Aerotransportin lentäjät vielä radioteitse tervehdyksiä.

Tukholmassa

koneen illalla saapuessa Bromman lentokentälle oli sitä vastassa Ab. Aerotransportin johtokunta. Hra Rollille pidettiin puhe ja hänelle annettiin muistolahja.